Elämäni on toistaiseksi niin tasaista, etten edes tiedä mistä kirjoittaa.
Toisaalta kaipaan huolettomia tyttöjeniltoja viattomine (tai jopa viallisine) sutinoineen, ja kovat pohdinnat kävimme eilenkin K:n kanssa uloslähdöstä. Talvinen sää ei kuitenkaan erityisemmin houkutellut, joten siihen kaatui hurja illanviettosuunnitelma.
Tällä hetkellä elämä tuntuu hyvältä näin tasaisena, ja myös siltä, että joka päivä "saan" siltä enemmän. Vaikka pelkäänkin kaiken onnen olevan tiputus aina vain korkeammalta takaisin tantereeseen.
Ajatuksissa on myös se, että ehkä minun osaltani lasikengän on aika jäädä pienelle tauolle. Saatan toki kirjoitella silloin, kun sellainen tunne tulee, ja niin varmasti teenkin. Kirjoittaminen on paras tapa purkaa tuntojaan, joita ei edes ääneen halua sanoa.
Miehet, jotka minun elämääni ovat toistaiseksi näyttäneen jäävän pysyvästi, ovat A ja Draamakuningas.
Toinen kaverina, toinen jonain huomattavasti vakavempana. Toivottavasti vielä pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti