Viime yönä podin unettomuutta, ja viestittelin niitä näitä työmatkalla olevan A:n kanssa.
Yhtäkkiä tajusin kesken kirjoittamiseni lyöneeni luurin korvaan B:lle. Ensimmäinen ajatus oli uskomaton häkellys: minkä helvetin takia B soittaa mulle keskellä yötä?
Vaikka vahinkoluurit hänelle vetäsinkin, en edes tajunnut soittaa takaisin kaikelta hämmennykseltäni.
Hetken kuluttua kuitenkin huomasin hänen soittavan uudelleen.
En ihan ollut ajatellut puhelun kestävän miltei kahta tuntia, ja siihen sisältyvän pohdintaa parisuhteesta, avioliitoista, asuinpaikkakunnista, meistä ja minun suhteestani A:han. B:n omien sanojen mukaan hän soitti, koska haluaa tulla seikkailemaan pääkaupunkiin, ja tahtoo minut seurakseen. Kuitenkin ilmi kävi hyvin selkeästi, että mitä hän minusta haluaakaan.. Mutta haluaako hän oikeasti jotain muutakin? Jos toiveisiinsa on uskominen, hän haluaisi minun lähtevän luokseen pidemmäksikin aikaa.
Puheessa vilisi myös mainintoja siitä, että jos päädyttäisiin yhteen..
Mutta onko pointtina hommassa kuitenkin vain se, että B on huomannut jäävänsä yksinäiseksi, ja minä olen sopivan helppo varasuunnitelma? Vai johtuuko kaikki siitä, että molemmat herrat olivat sattumalta kohdanneet? Sitä en vielä voi tietää, mutta siitä aion ottaa selvää.
Toisaalta tilanne on taas kutkuttava, toisaalta taas en tiedä edelleenkään mitä tehdä, saati miten suhtautua.
Tiedän, että A:n ja minun tilanne on kaikesta huolimatta epävarma edelleen, enkä tiedä todellakaan missä mennään. Kysyminen vain pahentaisi asiaa tässä vaiheessa, koska tietäisin sen johtavan riitaan. Tulossa on kuitenkin sellainen tilanne, josta en edes tiedä kuinka selviän. Silti ei tunnu oikealta ratkaisulta ryhtyä B:nkään kanssa mihinkään, sillä poden morkkista.
Jossain takaraivossani uskon edelleen B:n olevan jonkinlainen perfect match minulle luonnostaan, mutta olemmeko A:n kanssa muokkautuneet sopivimmimmaksi toisillemme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti