Tuskin kukaan voi väittää, etteikö joskus olisi kiva tuntea itsensä neidiksi. Kohteliaita ovenavauksia ja lounaan tarjoamisia, kyllähän ne kelpaa. Vaikka itse joskus olenkin tyyliltäni hieman epätyttömäinen, viihtyessäni farkuissa ja tennareissa, on prinsessakohtelu silti ihanaa. Tässä nykyisessä tasa-arvoyhteiskunnassa ei silti enää voi olettaa mitään. On ihan yhtä todennäköistä, että nainen tarjoaa lounaan, kuin mies. Tai molemmat maksavat omansa.
Kun siis kuulen kysymyksen, "Mennäänkö johonkin aamupalalle?" kieltämättä vähän mietityttää, onko toinen nyt sitten tarjoamassa. Ensimmäinen ajatus oli, että tietenkin, mutta pieni epävarmuus asiasta oli silti, koska ei pitäisi ikinä olettaa kuitenkaan. Vähän hämmentää, pitäisikö asiaa tiedustella erikseen, ihan vain varmistaakseen asian. Toisaalta se tuntuu myös tosi tyhmältä kysyä. Entäpä millä tavalla asian voisi esittää, kuulostamatta typerältä, tai olettamatta mitään?
Ja missä kohtaa sitten menee raja? Jos toinen aina tarjoaa, niin eikö se toinen jää siitä mitään velkaa? Olisi se reilua tasoittaa jossain välissä. Vaikka toisaalta onkin loogista, että paremmin tienaava tarjoaa, en silti haluaisi välttämättä aina olla ikäänkuin lokkeilemassa, vaikka tuskin toinen niin asiaa ajatteleekaan.
En sitten loppujen lopuksi kysynyt, eikä se johtanut mihinkään epäselvään tilanteeseen. Hän tarjosi. Autokyyti kotiovelle sisältyi myös. Kai se Deekolme on ainakin vähän herrasmies.
Se siitä pelkästä seksistä sitten taas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti