Niinhän se taas menee, ettei ikinä pitäisi vannoa mitään. Kavereita vaan, joojoo.
Se tunne kun hänen seurassaan on hyvä olla. Se tunne kun huolet ja murheet painuvat taka-alalle. Se tunne kun jännitys kutittelee vatsanpohjaa, etkä vielä oikeastaan tiedä onko missään mitään järkeä. Se tunne kun hän rutistaa sinut lähelleen, hengittää syvään tuoksuasi ja suutelee niskaasi kevyesti. Se tunne kun et halua mennä nukkumaan, muttet myöskään nousta sängystä hänen jäädessä sinne nukkumaan. Se tunne kun haluaisit vain jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, kyllästymättä ikinä.
Se tunne kun kaikki tuntuu olevan hyvin.
Voi Hippi minkä teit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti