Unelmia

Olen taas miettinyt omaa elämääni. Mennyttä, nykyisyyttä, tulevaa.

Mennyt on tottakai se helpoin omalla kohdallani. Niin paljon muistoja, johon takertua. Paljon hyvää, ei niinkään pahaa. Tai ehkä en vain halua muistaa pahoja asioita.

Nykyisyys, mitä nyt? Noh, ainakin oon jossain muualla kun koneen ääressä tämän ilmestyessä. Tuli lähdettyä pienelle reissulle, ajastettu teksti siis. Suuremmin ajateltuna, ei mitään sen erikoisempaa. Onhan noita tuttuja miespuolisia ihmisiä, mutta... Ei oikeasti mitään sen suurempaa.

Tulevaisuus sitten... Niin paljon haaveita. On toiveita, on unelmia. Toisaalta en edes tiedä mitä haluan, toisaalta suunnitelmani ovat kovin selkeät. Parisuhde, jotain pysyvää... luulisin. Sillä hetkellä (mm. nyt) kun mitään ei ole, kaipaan sitä jotakin. Sitten kun jotain on, alkaa ahdistaa. Se voi kertoa jotain minusta, mutta se myös todennäköisesti kertoo jotain siitä toisesta. Ehkä se toinen on vain yksi niistä vääristä.

Kyllästyttää ja ahdistaa. Toisaalta olen kuitenkin täynnä toivoa ja uskoa tulevaan. Vielä jossain (toivottavasti lähi-)tulevaisuudessa kohtaan jotain parempaa, kuin mikään edellisistä. Tai ehkä olen jo tavannut sen, tietämättäni. Söpö poika bussissa, komea mies töissä, satunnainen hymy... Kuka tietää! Tai ehkä hän on ihan kulman takana. Hän, unelmani.

Näihin sanoihin ja tunnelmiin päättynee tämä teksti. Ehkäpä ensi kerralla jotain uutta.