Nyt ensiesittelyssä!

A:n sain raahattua eilen elämäni ensimmäisenä miespuoleisena esiteltäväksi vanhemmilleni, sattuman kautta.
Tilanne ei edes tuntunut absurdilta, vaikka kaikenlaisia esittelytilanteita ja muita kammoankin ihan urakalla. Koska nyt kyseessä oli olosuhteiden pakko, vältyin itsekin pahimmalta kammolta. (Aiemmin en koskaan ole halunnut näyttää yhtäkään miestä, sillä en ole uskonut niiden säilyvän elämässäni seuraavaa päivää pidemmälle..eikä se huono valinta ole ollutkaan, olen suorastaan ylpeä järkevyydestäni. Ellei asiaan lasketa sitä, että sukulaiseni todennäköisesti laskevat minun olevan hyvää vauhtia parikymppisyyden ohittaneena löytäneen ensimmäisen "mielitietyn". Voi nyt apua..)

A suoriutui mielestäni lunkisti, ja lupasi jopa tulla mielellään uudelleenkin. Pitäisikö siitä tulkita jotain?
Jossain takaraivossani vain jyllää outo ajatus siitä, että puhallankin itse pelin poikki tuon ensiesittelyn jälkeen. Tai että minun tuurillani tämä juttu olikin nyt lopullisesti tässä, kun tein kohtalokkaan esittelyvirheen. VIRHEEN! Vaikkei se ollut edes virhe, vaan ilmeisesti ihan hyvä juttu. Kai?
Ehkä se vielä selviää.

Voisikohan joku nyt ystävällisesti tunkea jäitä lätsääni???