tiistai 5. kesäkuuta 2012

Anna minun sulaa katseeseesi

Muutama päivä sitten kävelin kaupungilla, ja kiinnitin huomiota korkealla terassilla valkoviinilasi kädessä kaiteeseen nojaavaan mieheen. Mies oli tumma, (ainakin kauempaa katsottuna) komea, ja päällään oli puvuntakki. Hetken katseltuani, hän huomasi minut, ja vilkutti. Pyysi tulemaan luokseen ylös elekielellä. Miksi en mennyt? Jäin vain haaveilevana tuijottamaan perään ja jatkoin kotimatkaani. Kukakohan hän oli?

Yhtä katsetta en myöskään unohda. Oltiin Kantapaikassa viettämässä aikaa punaviinin parissa, ja törmäsin sattumalta suurimpaan ihastuksen kohteeseeni, sanotaan häntä nyt vaikka Guardiksi. Päädyttiin lopulta istumaan vierekkäisiin pöytiin, ja erehdyttiin kerran katsomaan toisiamme silmiin. Huhhuh.. Jos ympärillä ei olisi ollut muita ihmisiä, olisin varmaan käynyt päälle. Ehkä vielä joskus tapaamme, ja tutustumme. Toivon niin, sillä haluan saada selville, millainen Guard oikein onkaan.. Ajatuskin hymyilyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti