Juhannus sujui yllättävän iisisti ystävien seurassa, ja ihan kaupunkijuhannuksena.
Päädyin lopulta viimeisen kerran puhumaan Guardille. Lyhyen keskustelun aikana tajusin, että joskus haaveet kannattaa jättää haaveiksi, ilman tietoa todellisuudesta. En kuitenkaan kadu, ja edelleenkin lähinnä naurattaa koko tilanne. Ulkonäkö ei välttämättä kulje luonteen kanssa niin kauniisti käsi kädessä. Prinssi ei ollut sammakko, mutta hänen suustaan saattoi tulla muutama sammakko. Hahaa! Sitä en sano, että olisin itse loistanut kyseisessä tilanteessa, mutten tosiaan jaksa olla murjottava, saati ottaa kaikkea kuolemanvakavasti, jos kyse on pelkästä small talkista. En myöskään katso oikeudekseni kiukutella tai olla töykeä tuntemattomalle ihmiselle, jos tämä ei halua mitään muuta kuin jutella hetken, ja poistua. Onko se tosiaan niin tappiollista olla mukava pienen hetken verran, vaikka olisi kuinka paha päivä menossa? Tuskin se paha voi kuitenkaan olla tuntemattoman ihmisen syytä. Typerä hymyni on pysynyt huulilla nyt jo useamman päivän, ehkä juuri siksi, että voitin itseni.
Case Closed.
Koska kyseessä oli juhannusyö, täytyi tietysti myös taikoa. Vaikka alastonkieriskelyt niityllä jäikin ikävästi väliin, päätettiin kuitenkin keräillä ne yhdeksän kukkaa tyynyn alle.
Ensimmäistä kertaa näin unta sulhosta.
Uneni perusteella päädyn siis naimisiin Draamakuninkaan sekä jonkin tuntemattoman pitkän vaaleatukkaisen ei-niin-hyväluonteisen miehen kanssa. Oikeastaan toivon ettei taikani kovinkaan helpolla muuttuisi todeksi..
Viikonlopun kruunasi vielä sen erään ex-miehen lähentymisyritys, johon en edelleenkään tiedä kuinka suhtautuisin. Vaikka aiemmin kirjotin, ettei mitään hyvää varmasti ole luvassa, en silti osaa kieltäytyäkään täysin.
To be continued..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti