Eilen päädyin jälleen the ex -miehen luo.
Fiilikset mennessä paikalle olivat sekavat. Harvinaisen sekavat. Niitä hetkiä, kun ei tiedä pitäisikö itkeä, nauraa, vaiko olla hiljaa ja paeta paikalta. Suhteemme ei ole koskaan ollut mitenkään selkeä, ja tuskin koskaan selkeneekään. Mies jota en voi unohtaa, sivuuttaa tai jättää täysin omaan arvoonsa. Yhteistä menneisyyttä kun on enemmän kuin muiden kanssa yhteensä..
The Ex on pitkä, komea, hauska, vaaleahiuksinen ja omaa paljon yhteisiä kiinnostuksenaiheita kanssani. Edelleenkin. Alunperin näin hänet kerran eräässä tapahtumassa, ja kiinnitin huomiota häneen välittömästi. Puolta vuotta myöhemmin tutustuin häneen silloisen miesviritykseni kautta, ja vähän myöhemmin siirryinkin sitten häneen kaverinsa jäädessä nuolemaan näppejään.. siitä alkoi elämäni helvetillisimmät (ja samalla ihanimmat) vuodet. Tämä tarina päättyy lopullisesti vasta toisen poistuttua tältä planeetalta. Onnellista ja kivutonta loppua ei tähän ole olemassa, ikävä kyllä.
Takaisin eiliseen..
Seksi oli yksinkertaisesti uskomatonta, eikä epäilystäkään siitä, etteikö molemmat olisivat olleet samaa mieltä.
Huulia, hampaita, kieltä, kynsiä.. ja olin ihan vietävissä. Karua kyllä, samalla kun tilanne tuntui väärältä, tiesin myös tarvinneeni joka ikistä kosketusta ja hetkeä enemmän kuin milloinkaan. Eikä yhdessäolomme aikana seksi ikinä ollut sentään ihan tuollaista, vaikka se upeaa on ollut silloinkin.. Eilen sain myös ensimmäistä kertaa suuseksiä häneltä, kaikken vuosien jälkeen. (en koskaan ole erityisesti rakastanut vastaanottaa kyseistä toimintaa..mutta nyt en valita!) Yöllä kun havahduin välillä unestani ja vaihdoin nukkuma-asentoa, huomasin hänen kätensä hiipivän aina pitämään tiukkaa otetta minusta. Turvallista, mutta silti pelottavaa, koska mikään ei tarkoita hänelle mitään. Työnsä takia ei pystytä näkemään kovinkaan usein, mutta ehkä sitten syksyllä..
Jos tarina alkaisi alusta, täytyisi kaikki vanha puhdistaa. Tapahtuuko sitä todella koskaan? Epäilen.
Tiedän hänen satuttavan minua aina uudelleen ja uudelleen, sillä en kuitenkaan ole hänelle mitään.
Mutta mitä muutakaan tekisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti