Kohtalo on jännä asia. Joskus se heittää eteen jotain käsittämätöntä, eikä selitä sitä millään lailla. Itse kuitenkin jossain määrin uskon, että kaikella on oma tarkoituksensa. Ei sillä, että maito onkin pilaantunutta kun kaadat sitä kahvikuppiin aamulla ja olet koko päivän vihainen ilman pakollista aamun kofeiiniannosta, eikä sillä, että lempishampoosi on ostettu loppuun kun sitä haluaisit. Mutta on tietynlaisia kohtaamisia, joille yleensä on syynsä, niitä ei vain heti aina tajua.
Pari vuotta sitten olin junassa matkalla exäni luo. Istuin pienessä kuuden hengen kopissa yksin, kunnes hän tuli seuraani. Ensimmäinen sanomansa lause taisi olla tyyliin "haittaako jos juon?" viitaten konjakkipulloonsa. Mies oli matkalla ystävänsä häihin, mutta koska oli myöhässä ja siirtyi suoraan hääjuhlaan, päätti aloittaa juhlat keskenään... Noh, mikäpäs minulla olisi sitä vastaan ollut, vaikkei minulle tarjonnutkaan.
Parituntinen junamatka hujahti melko äkkiä mukavassa seurassa. Tutustuin mielenkiintoiseen ihmiseen, kunnes hänen jäätyä aiemmin junasta totesimme toisillemme vain, että törmäillään jos niin on tarkoitettu. En ainakaan tähän päivään mennessä ole törmännyt, mutta ehkä vielä joskus.
Väkisin sitä miettii mikä merkitys tälläkin kohtaamisella oli. Yritys varoittaa siitä, että olen menossa aivan väärään paikkaan eikä sinne kuulu mennä? Noh, enpä tuon reissun jälkeen ole tainnut kyseistä exääkään nähdä, että jos siitä lähdetään. Enkä olisi tavannut miestä junassa jos en olisi ollut matkalla.
Kohtalolla on varmaan tosi hauskaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti