tiistai 5. kesäkuuta 2012

Opin valehtelemaan kuin mies

Kun viikonloppuna kävimme S:n kanssa viihteellä sai taas nähdä kaikenlaista mielenkiintoista. Vähän melkein naurattaa ajatus, että joku tuollaisiin juttuihin lähtee mukaan. Noh, en minä itsekään mikään ihan fiksu ole aina kaikissa tilanteissa ollut, mutta toisaalta en kadu mitään ja ainakin voin nyt onnellisena todeta olleeni tällä kertaa hyvinkin järkevä.

Suurinpiirtein baariin päästyämme, tai hieman sen jälkeen, seuraan eksyi itseäni muutaman vuoden vanhempi mies, kutsuttakoon häntä nyt vaikka nimellä Lauantaidisko. (nimen merkitys paljastuu vielä...) Hän ja ystävänsä löytyivät istumasta lavan reunalta, kun istahdimme S:n kanssa siihen. Keskustelunaiheet pyörivät niissä tavallisissa; lavalla äsken ollut ja sinne pian saapuva esiintyjä, illan aiempi jatkumo, miesten välinen rakkaus... Itse asiassa minulla oli ihan hauskaa hänen kanssaan, mitä nyt sai hieman välillä pyöritellä silmiään. Olisitte itsekin pyöritelleet niitä lipeviä lässytyksiä ulkonäöstänne ja muiden ihailevista katseista kuunnellessanne, vaikka toisaalta kukapa niitä ei olisi joskus kuullut. Jossain vaiheessa iltaa sain kuitenkin tajuta näiden kahden sankarin kadonneen, minnekäs muualle kuin sinne lauantaidiskoon, josta he olivat aiemmin puhuneetkin. Eipä siinä tarvinnut kauaa miettiä laskeakseen yksi plus yksi ja saadakseen omalta kohdalta tuloksen nolla, että mikäpäs Lauantaidiskolla mielessään oli ollut ja mistä hän sitä lähti hakemaan kun ei minulta saanut?

No, eipä siinä sitten muuta kuin jatkoimme iltaa ystäväni seurassa. Luvassa seuraava parivaljakko naisia metsästäviä miehiä. Mies nimeltänsä 6A sekä ystävänsä. Eipä tässäkään kohtaa tarvinnut pitkän matikan laskukaavoja miettiäkseen mitä yhteistä oli 6A:n läheisellä käytöksellä vieressäni istumassa ja sillä tosiseikalla, että kello alkoi olla paljon ja pilkku oli lähestymässä. Ja mitä vielä, mihinkäs sitä päädyttiin baarista ulostulon jälkeen. Ei tarvinnut pitkää matkaa kävellä eteenpäin, kun huomasin tulleeni pysäytetyksi ja löytäväni suuni toista vasten. Että ihan tällänen kohtelias ja hienovarainen lähestymistapa tällä miehellä. Jatkettiinpa yrityksistänsä huolimatta matkaa eri suuntiin.

Kolmas, ja melkeinpä mielenkiintoisin kohtaaminen illalle (tai aamuyölle) sattui odotellessamme aamun ensimmäistä bussia ilman yömaksua. Istuttiin rauhassa kivikaiteen päällä, kun ei muutakaan keksitty. Ei mennyt kuin muutama minuutti ja tämä herrasmies, olkoon hän tuoli ilmaantuu viereeni kysyen lupaa esittää runon. Noh, mikäs siinä sitten kuin kuuntelemaan, ei meillä vielä mikään kiire ollut bussiin. Loppujen lopuksi miehen olemus alkoi kuitenkin jo hieman ahdistaa ja teimme lähtöä. Siirryttyämme bussipysäkille tämä tuoli ilmaantui uudelleen seuraamme, tällä kertaa vähän enemmän mielessään. Sain ystävällisesti kutsun siirtyä hänen luokseen yöksi, ja kun siitä kieltäydyin, tuli seuraavaksi kutsu aamiaiselle. Jooh, kiitos mutta ei kiitos. Iloisena yllätyksenä mies tuli kuitenkin samaan bussiin kanssamme, pysyen tällä kertaa kauempana ja jääden ennen meitä kyydistä pois.

Olihan se sitten jo aamu kun lopulta kotiin pääsimme, ihmetellen illan ja yön tapahtumia. Ihan kivaa oli kyllä, mutta melkeinpä vähän surettaa ja toisaalta kuitenkin naurattaa näistäkin kaikista kolmesta melkeinpä huokuva epätoivo saada joku yöksi vierelleen. Lauantaidiskon onneksi hän tajusi lähteä ajoissa etsimään muuta, oli ehkä vielä toivoa siihen aikaan. En tiedä toivonko muidenkin tajunneen välttää sen kohtalon, vai olisinko sittenkin vain tyytyväinen miehen puolesta jos joku hänet on hyväksynyt. Ehkä päädyn tuohon ensimmäiseen sittenkin.

Taas kerran päädyn tähän samaan; Se oikea tuskin löytyy baarista ainakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti