No ne treffit sitten. Uusi tuttavuus vaikutti alusta asti aika Ujostelijalta, olkoon kutsumanimensä tämä.
Fiilikseni ovat vähän ristiriitaiset. Seura oli miellyttävää kyllä, ei siinä mitään. Kävimme kahvilla ja hän tarjosi. Olisin kyllä voinut maksaa itsekin, tuntuu vähän hassulta että vielä oikeastaan tuntematon ihminen maksaa minulle tässä vaiheessa mitään, mutta eipä se nyt ollu kuin kahvikupillinen. Sensijaan hieman arvoitus on, olisiko hän tarjonnut omasta halustaan muutenkin, vai kenties vain siksi että tiesi minun pitävän herrasmieskohtelusta. No, ehkäpä ensimmäinen vaihtoehto, vaikutti hän kuitenkin kiinnostuneelta minusta muutenkin.
Tällä hetkellä eniten kaihertaa tuo ujous. Koen itse olevani hieman ujo uusien ihmisten kanssa, mutta kuitenkin näillä kyseisillä treffeillä tunsin voivani silti olla melkoisen rennosti hänen seurassaan. Ehkä en olekaan niin ujo kuin luulin. Tai sitten se johtuu ihan siitä seikasta, että seuralaiseni taisi ujostella itseänikin enemmän. Eikai nyt yhden tapaamisen perusteella sovi ketään tuomita, mutta kyllä luulen tuon seikan jäävän häiritsemään, jos se ei siitä seuraavallakaan tapaamisella parane.
Niin, seuraava kerta. Pari tuntiahan siinä hurahti ihan mukavasti ja oli tosiaan puhetta jatkostakin, seurassani oli kuulemma mukavaa. Eroamisen hetkellä halaaminen tuntui ihan sopivalta ratkaisulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti