Muutama vuosi sitten elämässäni käväisi Iilimato, itseäni hiukan nuorempi ajanvietepoika.
Ystäväporukassa tapasimme, ja vietimme aikaa pienen lyhyen ajanjakson verran. Tuona aikana aloin viikon tuntemisen jälkeen saada epäilyttäviä puhelinsoittoja öisin: "mä rakastan sua, mennään kihloihin, muutetaan yhteen, blaablaa-blaablaablaa". Ei tarvitse olla kummoinen sherlock, kun voi päätellä minun lyöneen luurin korvaan. Se tarina oli siinä.
Muutama kuukausi sitten eräänä pimeänä talviyönä sain viestin, jossa Iilimato haikaili perääni. En koskaan vastannut siihen mitään, ja myöhemmin törmätessäni kysyin syytä viestiin. "No mä olin kännissä".
Olisinpa silloin aavistanut pahimman olevan edessä. Kyseinen ääliö nimittäin tavattuamme pikaisesti kavereina paljastikin, ettei tiedä ollenkaan kuinka minuun suhtautua, vaikka oli itse neutraalia kaveruutta kannattanut.
Siihen loppui minun osaltani se kaveruuskin, sillä on vähän häiritsevää yrittää olla kaveri jollekin, joka vaikuttaa joka ikinen hetki siltä, että haluaisi vain käydä päälle ja liimautua kii taas niin tiukkaan, ettei tukehtumiskuolema olisi kaukana.
Muutama yö sitten sain taas viestin: "Rakastaisin sua nyt". Niin että mitä?
Oikeastaan en edes halua tietää yhtäkään selitystä tuolle. Välillä sitä toivoo, että jonkin ihmisen kohdalla voisi painaa Deleteä.
Iilimadolle voisin todeta yhden asian; Rakasta, kärsi ja unhoita.
Rakkaus ja toisesta tykkääminen (etenkin yksipuoleinen) on kaukana toisistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti