Kotimatkalla bussissa illan vaihtuessa yöksi, mieleen hiipi odottamaton tyhjyys.
Kaipuu jonnekin, ajatuksia kaikesta mitä on jäänyt tekemättä, ajatuksia siitä mitä haluaisi, vaan ei voi tehdä..
Yhtäkkinen epävarmuus koko elämästä, jokaisesta vietetystä hetkestä ja pienimmästäkin askeleesta. Siitä, kun ei tiedä onko koskaan kelpaava sellaisena kun on, onko muokannut itsestään vääränlaisen ja onko tehnyt liian monia virheitä. Onko minusta jäänyt vain kuoret jäljelle, kaiken muun ollessa rikki?
Hetki kun ei tiedä mitä haluaa, mutta samalla tietää haluavansa niin paljon monia asioita, että tekisi melkein mieli itkeä. Ennen kaikkea mieleen hiipi uskomattoman kova halu tehdä kaikkea, varsinainen himo elämään.
Eniten tällä kertaa romantiikkamielessä. Miksei toki noin muutenkin elämässä etenemiseen, ja uskoon siitä että aina voi ja kannattaa kehittää itseään entistäkin paremmaksi.
Tuonkaltaiseen haikeuteen voi lietsoa vain heinäkuinen ilta, vaaleanvioletti taivas, meri ja yksi tietty kappale. SMG:n Hölmö Rakkaus. Tekstissä on hetkiä, joita ehdottomasti haluaisin kokea, niitä vaaleanpunaisen utuisia, kun kaikki tuntuu pehmeältä unelta. Tilanteita, jotka tapahtuvat vain sattumalta, jos sittenkään.
Kesä on pian mennyt ohitse, ja tuntuu siltä ettei siitä jäänyt mitään käteen. Janoan lämpöä, valoa ja läheisyyttä, sellaisia kuin kaksi edeltävää kesää ovat olleet. Tekisi mieleni viisastella erään epämiellyttävän suomalaisbändin kesän jatkumiseen liittyvin sanoin, mutta jätän sen mielelläni väliin.
"Mitä sä meinaat elämälläs tehdä?" -kysymys tuli kolmekymppiseltä läheiseltäni.
Sitä tuskin koskaan täysin tiedän, mutten tosiaan halua olla kolmekymppisenä täysin hukassa, ja kapinoida kaikkea vastaan ajatuksella "kun ei mun tartte toimia niin kuin muut, ei mikään mua koske". On harvinaisen selkeä olo siitä, että haluan todella tehdä sitä, missä itseäni olen tähän päivään astikin kehittänyt, ja mihin parhaiten sovellun. Romanttisessa mielessä en mitään voi suunnitella, mutta tuntuisi typerältä sulkea pois tuntemuksia ja tapahtumia kieltämällä asioita itseltään.
Kaikenlaista sitä mieleen tuleekin yhden pienen hetkisen avulla. Hyvä muistutus itselleni silti siitä, että kaikesta huolimatta pitää muistaa elää etenkin hetkessä.
"Kaikki on mahdollista"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti