Kolmisen viikkoa sitten olimme S:n kanssa Kantapaikassa punaviinilasillisella. Varmoin askelin suuntasimme kohti tiskiä, mutta hieman pieleen meni jo tässä kohtaa. Alunperin suunniteltu 12cl muuttui yhtäkkiä 24cl:aan baarimikon, jonka kuumuusasteella ei tietenkään ollut mitään tekemistä aiheen kanssa, hieman vihjattua aiheesta... Taisi meillä vähän pohjiakin olla, joten aikamoisessa laitamyötäsessä sitä taidettiin olla illan kulkiessa eteenpäin.
Älkää kysykö miten, mutta monien sattumien kautta onnistuin kadottamaan korvakoruni naistenvessan altaan viemäriin. Hetken epäröityäni menin sitten siitä mainitsemaan edellämainitulle melko hyvännäköiselle baarimikolle. Hieman häpeän ja punaviinin tuoman hihitysfiiliksen sekaisin tuntein hänelle tarinan lyhyesti kerroin, eikä aikaakaan kun hän oli jo työn touhussa pelastaakseni korvakoruni. Hän kehoitti minua palaamaan nauttimaan illasta pöytään, eikä mennytkään edes kymmentä minuuttia kun sain koruni takaisin.
Tuossa eräänä iltana menimme iltateelle taas Kantapaikkaan. Eräs toinen työntekijä palveli minua tällä kertaa, mutta tuo kuumempi tapaus oli myös tiskin takana. Lyhyt vilkaisu hänen suunnaltansa minuun ja naurahtaen hän totesi "Kas, korvakorutyttö". Hieman nolo fiilis siinä toisaalta oli, mutta ihan hymyillen otin tilanteen vastaan. Ihmettelin ääneen hänen muistaneen tilanteen, mutta ei sitä kuulemma olisi voinut unohtaa. Noh, hyvää asiakaspalvelua Kantapaikasta taas kerran, totesin tämän hänellekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti