Otsikon perusteella kirjoitukselta voi odottaa ihan mitä tahansa. Krapulaa, väärää miestä, joka tuli pihaan ooppelilla tai....
Kyse on joka tapauksessa miehistä. Ex -sellaisista. Vähän uusistakin.
Pääseekö vanhasta yli vain hankkimalla uutta ja parempaa, vai pitäisikö viettää aikaa yksin, ja vältellä tilanteita miesten kanssa, ettei vahingossakaan päätyisi liian äkkiä mihinkään uuteen? Täytyykö ensin kieriskellä kurjuudessa, että ansaitsisi onnea ja iloa? Muiden mielestä siis. Sitä en tosiaan sano, etteikö sinkkuelämä voisi olla ratkiriemukkaan hauskaa. Tässä tilanteessa se taitaa ollakin.
Käsityksiä on varmasti yhtä paljon kuin ihmisiäkin, mutta onhan se nyt karu totuus, että uusi mies pyyhkii parhaiten vanhan unholaan. Muuta ajateltavaa, toivottavasti parempaa seksiä, uusia tuntemuksia, seikkailuja ja miehen mukana myös uusia ihmisiä. Riippuen toki siitä, kuinka bueno löytö eteen osuukaan. Mutta mitä tehdä tilanteessa, jossa entinen onkin kaikessa "kamaluudessaan" ollut silti liian bueno? (karua kyllä, huomaan useasti Draamakuninkaan vastaavan myös ihanteitani.) Voisinko luoda oman täydellisen frankensteineni muutamista suosikkimiehistäni?
Kuinka korkealle siis riman saa nostaa?
Omani taitaa olla jo pilvissä, joten jätetään se pääni tasolle.
Ajaako entisen miehen mielestä pois myös uusi harrastus, työ, jokin epäromanttisempi?
Itselläni parhaiten taisi toimia turhanpäiväinen ihastus, uusi harrastus sekä itsensä kehittäminen ammatissaan. Mutta ilman sitä pientä romantiikkasutinaa tuntuu kaikki harvinaisen turhalta, lähes tyhjältä. Paremmin olisi varmasti lähtenyt uusi alku, kun olisi ollut se uusi mieski lähimaastossa. Edes sattumalta!
Voiko myös käydä niin, että tunnet miehen olevan sinulle se oikea (vaikken tuohon myyttiin täysin uskokaan), mutta sinä et olekaan miehelle se oikea?
Loputtomia pohdintoja, vaikeita vastauksia ja valintoja. Taidan mennä pohtimaan asioita musiikin ja terassin pariin.
Nykyään olen myös oppinut tärkeän säännön: kaikki miessekoilut- ja säädöt voi laittaa Lasikengän piikkiin.
Tekosyistä parhaita, suosittelen muillekin!
Olen miettinyt itsekkin tätä samaa kysymystä, mutta olen lukenut yhtä kirjaa, jossa varoitetaan siitä, että uusi mies ei saisi olla vastuussa onnestani. Jos tilanne olisi tämä, niin olisihan se aika hankalaa, jos laittaisi koko onnellisuutensa uuden miehen harteille. Entäs sitten jos tulee ero? Taas uusi kehiin ja niin edespäin.
VastaaPoistaItse yritän uskoa tähän, sillä haluaisin kyetä olemaan onnellinen ihan omana itsenäni ja riittää itselleni ilman muita. Tai sitten en oo vielä löytäny sitä tarpeeksi buenoa eli taitaa täälläkin rima olla aika korkeella :D
Mutta tykkään tosi paljon blogistanne ja käsittelette todella paljon samoja asioita, mitä itsekkin käy läpi. Ja ihan mahtavaa kun kirjoitatte niin usein! Kivaa kun pääsee aina lukeen uusia juttuja kun käy täällä! :)
Tuota omaa onneani olen itsekin oppimassa, ja tuntuu se yllättävän hyvältä. Itsenäinen, aikuinen nainen täytyy toki olla, eikä riippuvainen jonkun kakslahkeisen olemassaolosta. Mutta ei se pieni romantiikkasutina silti ainakaan pahentaisi tilannetta.. ;)
PoistaKiitoksia! Yritetään tehdä sellaista blogia, mitä itsekin haluttaisiin lukea. Veikkaan että useammallakin se lasikenkä puristaa välillä, ja vertaistuki on tarpeen :)