Olo on jokseenkin sekava ja hämmentynyt. Viikossa on tapahtunut hurjan paljon. Olen tutustunut kovin samankaltaiseen ihmiseen itseni kanssa, keskustellut tunteja ja tunteja, nipistänyt aikaa yöunista ja käynyt liian väsyneenä töissä. Tapasin hänet viime viikolla muutaman päivän keskustelun jälkeen. Hän tuntui niin Samanlaiselta, etten tiennyt mitä ajatella.
Pari päivää ensitapaamisen jälkeen päädyin menemään yöksi hänen luokseen. Aiheesta ei kovin paljoa oltu puhuttu, eikä suunniteltu, vaan se tuli kovin yllättäen. Olin innoissani, vaikka jännitti. Lienee sanomattakin selvää, että itselleni ei ole kovin tuttua mennä miehen luo ensimmäistä kertaa yöksi selvinpäin, hehe.
Siinä sitten katselimme leffaa melko rennosti. Tai hän katsoi, itse nukahdin suunnilleen tunniksi n. 15 minuuttia leffan alkamisen jälkeen, ensimmäistä kertaa elämässäni kesken elokuvan. Loppupuolen elokuvasta taas näinkin.
Kun sitten lopulta päätimme siirtyä sänkyyn nukkumaan, oloni oli outo. Nukkua nyt miehen vieressä, irti hänestä, oman peiton alla. Minulla ei edes käynyt mielessä ajatus seksistä hänen kanssaan. Tai oikeastaan kävi, pariinkin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla ajatus katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, toisella kerralla palasin ihmettelemään miksei ajatus houkuta alkuunkaan.
Yö meni siis aika rauhallisesti nukkuen ja aamulla olikin suunnattava jo pois melko ajoissa, koko viikonlopun ollessa ohjelmantäytteinen.
Noh, mitäs nyt? Samanlainen on nimensä veroisesti hyvin samanlainen ajatuksiltaan kanssani. Monien ja taas monien puheenaiheiden jälkeen ei vastaan vieläkään ole tullut mitään kovin ristiriitaisia mielipiteitä. Aikaa kuluu vaikka kuinka paljon mukavasti jutellessa hänen kanssaan, kun olemme eri puolilla ruutua. Samassa huoneessa tilanne on omalta osaltani aivan jotain muuta... Niin ihana persoona kuin hän onkin, ei hän houkuta minua siinä mielessä alkuunkaan. Tilannetta ei ollenkaan helpota, että on melkolailla sanomattakin selvää, että häneltä ihastuksen tunteita minua kohtaan löytyy, vaikka itseltäni ne taisivat kadota melko lailla yhtä äkkiä kun tulivatkin.
Mitähän sitä tällekin taas tekisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti