Kohtalo toimii kuten haluaa, tälläkin kertaa.
Olin tapahtumassa, jonne en ikimaailmassa olisi uskonut Ensirakkauden eksyvän, vaan kuinka kävikään.
Seisoessani portaiden yläpäässä näin hänen yhtäkkiä nousevan niitä pitkin minua kohti.
Tilanne oli hämmentävä, koska emme olleet nähneet pitkään aikaan. Lopulta kuitenkin löysin itseni hänen sylistään, ja se tuntui ihan liian hyvältä ja turvalliselta. Oli hauskaa jutella ja olla hetki yhdessä, huomata että huumorintajumme käy edelleen hyvin yhteen, ja ihmiset kiinnittivät meihin huomiota aika lailla. Erään vanhemman naisihmisen sanojen mukaan olimme ihania. Kun Ensirakkauden piti poistua paikalta, halasi hän minua pitkään, katsoi silmiin pitkään, ja sanoi sen klassisen sanan: "Nähdään".
Tuntuu kurjalta tuoksua aivan häneltä, ja on työlästä estää ajatusta meistä kietoutuneena toisiimme.
Niitä öitä, joita ei tahtoisi viettää yksin.
Muutama päivä sitten myös Draamakuningas oli yhteyksissä, ja tarkoituksena oli nähdä kahvittelun merkeissä. Suunnitelmat kuitenkin yllättäen (taas kerran) menivät myttyyn, kun hänelle ei aikataulu sopinutkaan, vaikka ennalta se oli suunniteltukin. Muutaman minuutin kiivaan puhelinkeskustelun jälkeen hänenkin suustaan kuului se kammottava sana: "Nähdään". Luulen ettei sitä tapaamiskertaa, jonka pitäisi olla tulossa, tule koskaan. Sitä viestiä tai puhelinsoittoa ei tule koskaan, ei ainakaan tapaamisen takia.
Miksi, oi miksi se helvetin nähdään pitää mennä sanomaan, jos sitä ei tarkoita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti