Viikkokatsaus

Kuten arvelin aiemmin, ei Draamakuninkaasta taikka Ensirakkaudesta ole kuulunut sanallakaan.
Vaikka asia ei yllätäkään, oli minulla silti päässäni salainen toive, että toisin olisi. Tein kyllä päätöksen asialle sen suhteen, etten aio olla yhteyksissä, jos arvon herrat eivät itse ota puhelinta kauniiseen kätöseensä.

Lähipäiviin on myös mahtunut lisää vanhaa janoa, nimittäin erään aiemmin mainitsemattoman ex-tapauksen kaihoa monien vuosien taa, ja ällöhempeää muistelua minusta. Totesinkin tälle, ettei minua oikeastaan kiinnosta, vaan pikemminkin ahdistaa. Kyseinen "herrasmies" kun edeltävällä näkemiskerralla yritti lähennellä, vaikka selkeästi torjuin hänet. Ilmeisesti näiden kohdalleni osuneiden miesten kohdalla kaveruus on mahdollista ainoastaan kirjoitetussa tekstissä, mutta todellisuudessa asia on täysin toisin, eikä edes parisuhdetilanteeni ole näiden miesten kohdalla käynyt pienessä mielessäkään, saati sanomani pelkästä kaveruudesta.

Viikon (ja useammankin) pelastaja on kuitenkin ollut eräs minulle rakas ja ihana mies, joka on auttanut pienen kriisin sattuessa (kirjaimellisesti!). Lohduttanut, pitänyt yhteyttä, ollut kiltti ja kultainen noin muutenkin.
Niin huolehtivainen ei ole vielä kukaan ollut, ja harva uskaltaa minulle saarnata sellaisista asioista, kuin hän.
Särkylääkitystä paremminkin toimii yöllinen puhelu, joka onneksi vei kivun ja pelon pois niin hyvin, että saatoin sentään nukkua.

Joskus tekisi mieli kehrätä.