Kaikki varmaan tietää sen tunteen, kun aamulla herää hymyillen. Kello soi aivan liian ajoissa ja silmät on unisena ristissä, mutta silti hymyilyttää. Edessä on pitkä työpäivä, mutta mieli on korkealla. Ja sitten kun juttelet hänelle edes tekstiviestein, perhoset kirmailevat vatsassasi. Puhumattakaan siitä, jos olette pian näkemässä. Kaikki mitä teet, tuntuu paljon kivemmalta, vaikka se ei sitä normaalisti oikein olisi. Nyt se ei haittaa.
Illan tullen poskilihaksia särkee liiasta hymyilystä.
Olo on aika pitkälti just semmonen.
Niinä aikoina kun hän puuttuu elämästäsi, ei sitä fiilistä näy eikä kuulu. Tarpeeksi kauan oltuaan poissa unohdat jo, miten kivalta se tuntuu. Ja sitten kun se olotila on taas täällä, et tiedä miten olet pärjännyt ilman sitä, kun kaikki tuntuu hyvältä.
Miltä ihastuminen tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti