Jonkinlainen menneisyys-vaihe elämässäni jatkuu tässäkin kirjoituksessa.
Jossain loppukevään ja alkukesän välimaastossa tapasin miehen, Salaisen. Pimeällä tanssilattialla katseeni osui valonheijastukseen jonkun aurinkolaseissa. Pilottilasit, tumma hiuspehko ja veikeä virnistys pysäyttivät, hakeudun hänen luokseen. Pitkä ja hyvinpukeutunut. Herätti todellakin mielenkiintoni. Hän näytti myös kiinnostuneen minusta jo ensinäkemältä. Melko pikaisen kohtaamisen jälkeen päädyimme vaihtamaan puhelinnumeroita. Tässä kohtaa kävi ilmi, että hänellä oli tyttöystävä...
Numerojen vaihdosta seuraavat päivät venyivät viikoiksi ja viestittelimme silloin tällöin. Hän teki erittäin selväksi, että halusi seksiä kanssani. Jostain syystä jo lyhyen kohtaamisen perusteella halusin häntä myös. Tiesimme molemmat, ettei se loppuisi, ennen kuin jotain tapahtuisi. Tiesimme myös, ettei meistä kavereiksi olisi. Mutta kun se moraali...
Ei, en voi.
Kyllä, haluan eikä se ole minun ongelmani.
Joku moraali, en voi!
Muttakunjoo...
Kuin piru ja enkeli olisivat päässäni tapelleet. En tiedä kumpi voitti, mutta myönnyin mielihaluilleni. Hänellä ei ollut samaa ongelmaa.
Vasta kolmisen viikkoa myöhemmin taisin hänet lopulta tavata. Pervohkojen tekstiviestittelyjen ja monenmoisten puheiden jälkeen minua jännitti aika paljon kuitenkin. Lupaus seksistä.
Ja minkälaista seksiä. Siitä on jo tovi aikaa, mutta muistan sen olleen aikamoista silti. Ottaen huomioon, millaista suhteellisen tuntemattoman miehen kanssa seksi yleensä on, tämä oli jotain muuta. Puheet hellyydestä ja minun huomioimisestani eivät olleet turhia. Loistavaa. Jo ennen kuin sinä iltana seksiin asti pääsimme, oloni oli mieletön hänen kanssaan. Rentoutunut ja ihana, rauhallinen.
Suunnilleen kaksi viikkoa kohtaamisemme jälkeen hän myönsi, ettei omatuntonsa niin puhdas ollutkaan. Olin tyytyväinen siitä, vaikken katunutkaan tekoamme. En välttämättä ole mitenkään ylpeä tapahtuneesta, mutta en sitä myöskään kadu. En ylipäätään tykkää katua tekojani, ne ovat olleita ja menneitä, kokemus se oli sekin. Sitäpaitsi, oli vain ajan kysymys, koska se tapahtuisi. Tätä nykyä emme ole enää tekemisissä, se oli vain lyhyt risteymä elämiemme poluilla eri suuntiin.
Tätä kirjoittaessani muistan sen saman fiiliksen taas mikä hänen jälkeensä oli. En kaipaa miestä siksi, että sellainen vain pitäisi olla. En myöskään halua ketään, jonka kanssa on ihan kivaa. Tuon illan ja yön ja aamun kaltaista, kuin Salaisen kanssa oli, sen pitäisi olla. Siihen on minulla pyrkiminen, eikä vähempään tyytymistä sallita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti