Rakkaudesta

Eilen erään ystäväni kanssa pohdiskelimme teen äärellä hankalaa asiaa, johon ei oikeata vastausta olekaan.

Missä menee raja rakastamiselle? Milloin voi sanoa rakastavansa toista?Ajankohtaiseksi asia muodostui siksi, että sain itse kuulla tältä italianolta rakkaudentunnustuksen, ja ystäväni aloitti juuri uuden parisuhteen. Siitä se pohdinta sitten lähti.

En kovinkaan tosissani ottanut tuota italianon rakkaudentunnustusta, sillä mielestäni sellaista ei vain voi sanoa kolmen päivän tuntemisen perusteella. Ei mitenkään. Minulle rakkaus on jotain paljon suurempaa, asia jonka jaan harvoille ja valituille. Joku voi myös olla minulle rakas ja tärkeä, muttei silti rakastan sinua -tunnustuksen "arvoinen".

Minulle rakkaudentunnustus on suuri asia, jolla en halua leikkiä, ja toivon ettei kukaan niillä sanoilla leikkisi minunkaan kanssani. Niinpä yritin hieman tiedustella Herra Italianon käsitystä rakkaudesta, ja selventää, että asiassa taitaa nyt olla pienimuotoinen kulttuuriero ongelmana. Minulle rakkaus merkitsee sitä, että on valmis tekemään lähes mitä tahansa toisen eteen, hylkäämättä toista hetkessä. Eikä satuta tahallaan toista millään tavalla. [Herra Italiano, asuu Italiassa, on sosiaalisen median mukaan parisuhteessa, ei suostu puhumaan todellisesta elämästään paljoakaan, eikä oikeastaan osaa myöskään kertoa mitä oikein haluaa. Ehdoton ei-rakkaus minulle]

Rakastaminen on asia, joka tulee ajan myötä jotakuta kohtaan, eikä katoa edes vaikeitten aikojen kohdalla. Kun toisesta ei halua luopua, ja on valmis näkemään vaivaa, taistelemaan pahan hetken tullessa.  (toivottavasti niitä ei tulisi..enää) Tunnetila, jonka johdosta haluaa selvittää ongelmat ja tahtoo pitää toisen lähellä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sitä, kun muistaa kuunnella toista, joustaa valinnoissa ja antaa omaakin tilaa.

Mutta milloin on se hetki kun voi sanoa toiselle rakastavansa? Ehkä olen nuiva ja kylmä ämmä, mutta itse tarvitsen useamman kuukauden siihen. En myöskään haluaisi kuulla toisen sanovan minulle sellaista liian ajoissa, jotenkin tuntuu, että se myös pilaisi kaiken. Vaikka aluksi tuntuisikin rakkaudelta, se tuskin kuitenkaan on ihastuksen alkuhuumaa suurempaa. Kun toista ei heti kuitenkaan tunne, niin kuinka käy "rakkaudelle", kun jokin yllätys tuleekin eteen? Huvittaa etenkin, kun sosiaalisessa mediassa näkee noita kahden viikon rakkaussuhteita julkisine tunnustuksineen, ja yhtäkkiä toisen onkin vain voinut dumpata tuosta vain, aivan kuin koskaan ei olisi mitään ollutkaan. Seuraavalla viikolla näillä ihmisillä saattaa jo olla uusi rakkaus menossa.

No, hienoa tietysti jos jollakulla on oikeasti rakkautta niin paljon jaettavana.
Minulla ei.