Kirjoittaessani tätä istun sohvannurkassa teemukillisen kanssa. On perjantai-ilta.
Eiliseen kuului yhteydenotto erään ex-miehen taholta. Monien vuosien takaa. Olisi kuulemma mukava nähdä, enkä voi kiistää. Kerran kesän aikana törmättiin sattumalta, ja muuten on ihan neutraali kaverifiilis. Koomista kyllä, tuon miehen kanssa emme koskaan virallisesti eronneet. Se yhdessäolo vain jäi muuttuneiden elämäntilanteiden takia.. Voi vain olla, ettei aika riitä tapaamiseen, ellei hän satu katselemaan minua julkisessa työssäni viikonlopun aikana.
Liikuskellessani Draamakuninkaan oleskelualueella, toivoin salaa törmääväni häneen. Samalla alueella liikkui myös eräs aiempi miessäätöni. Mutta kuinka ollakaan, tietenkään sattumalta tapahtuvaa törmäystä ei tietenkään sattunut. Erehdyinkin toivomaan.. Ja nyt jos joku miettii, mistä tiesin herrojen liikuskelevan samalla alueella, johtui sosiaalisesta mediasta.
Tiedän myös, että huomisesta alkaen minulla on riski törmätä Ensirakkauteen kahden vuorokauden ajan.
Saa nähdä mitä käy, sillä kaikesta tyynestä henkisestä varattunaolemisesta huolimatta pasmat saattavat mennä helpostikin sekaisin.
Ehkä vain hengitän syvään, ja keskityn ennemmin työasioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti