Ei saisi vielä ääneen sanoa, mutta ulos katsoessa alkaa tuntua syksyltä.
Salaa tuossa viikonlopun aikana hankin myös itselleni syyssaappaat, ja suuret huivit ovat alkaneet houkutella.
Kuten myös Kate Bushin ensimmäisen albumin tauoton kuunteleminen, utuinen jazz, blues, kynttilät, suuret teemukilliset ja vilttiin kietoutuminen parvekkeella. Tähtitaivas.
Houkuttelemaan syystä, että ajatuksissani kuljen keltaisten vaahteranlehtien keskellä puiston käytävää pitkin kuulaana syyspäivänä niissä saapikkaissani, villamekossani sekä siinä suuressa huivissa. Minua vastaan kävelisi pitkä ja komea mies, vähän pidemmässä tukassaan, ja mahdollisesti pitkässä takissa. Kohdattuamme suutelisimme, ja syksyiset auringonsäteet lämmittäisivät kasvojamme tuulen pyöritellessä lehtiä ympärillämme. (Tähän mielikuvaan liittäisi mielelläni Tomi Metsäkedon! Joko saa langeta käsivarsille?)
Ja takaisin todellisuuteen.. kuljen pitkin märkää katua, ja olen umpijäässä. Kengistä tulee uutudesta huolimatta vedet saumoista sisälle, ja mies kulkee kiukkuisena edellä jupisemassa jotain omiaan. On vaihteeksi ollut pieni kiukunpurkaus jostain mitättömästä asiasta, kuten "en mä, mutta kun yhteiskunta..". Sateenvarjoa ei ole, sillä se rikkoutui merituulen kääntäessä sen niskat nurin. Tukasta valuu vettä, ripsarit on poskilla. Kaikkialla on harmaata, ja ihmisten suupielet viistävät maata. Se siitä romantiikasta, vaikka ei vielä etukäteen saisikaan manata..
Tuo syksyinen haavekuvani ei ole koskaan toteutunut, mutta esikuva sillä kyllä on. Hovimäen eräs jakso, jossa Ester saapuu takaisin rakkaan Carl Magnuksensa luo. Voisiko joku antaa minulle vanhanaikaista romantiikkaa? Mieluusti toteuttaisin kyseisenkaltaisen kohtaamisen sattumalta vaikkapa Suomenlinnassa Brinkhallin sijaan. Kelpaisi myös syksyinen ratsastuslenkki metsässä, ja kiihkeä seksi tallin ylisillä heinäkasassa.
Muistan myös aina erään raitiovaunumatkani vuoden takaa. Istuin ikkunan vieressä, ja ritarihuoneen kohdalla vaunusta jäi ulos aiemmin kirjoitetun kaltainen mies. Katsoimme toisiamme silmiin, ennenkuin hän takki ja hiukset tuulessa hulmuten katosi katua pitkin kauemmas, ja porttikongista sisään. Lumouduin hetkeksi.
Haluaisin kietoutua pimeässä syysyössä sellaiseen unelmien mieheen, ja katsella kuinka viimeiset laivat saapuvat satamaan usvan ja pimeyden keskeltä. Juoda punaviiniä kalliolla, ja hengittää unelmamiehen tuoksua.
Harmi vain, ettei taida tuollaista sutinatilannetta tulla, vaikka elokuvamaisia kohtaamisia muuten olenkin saanut. Rajansa haaveidenkin toteutumisella, kuten myös sillä, ettei useampi (etenkään fyysinen) miessäätö samaan aikaan kuulosta enää nykyään kovinkaan hohdokkaalta, toisin kuin vielä muutamia vuosia sitten.
Mutta eihän vielä syksy ole. Mitä tahansa voi vielä tapahtua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti