Olen viime päivinä tarkastellut ympärilläolevia pariskuntia, tuntemattomia. Kaduilla, kaupassa, liikennevälineissä. Joku voisi sanoa minun kyttäävän kateellisena, mutta itse pitäisin käytöstäni vain uteliaana tarkasteluna. Ehkä huomioni kiinnittyy juuri siksi, kun omasta elämästä ei minkäänlaisia pariskuntajuttuja taas hetkeen ole löytynyt.
Yleisesti ottaen näistä pariskunnista näkee, että niillä on kivaa keskenään, omia juttuja. Ne katseet ja ohimenevät hymyt, keskinäinen huumori. Ei, en ole katkera. Pariskuntien yhteiselon sivustavilkuilu tuntemattoman roolissa saa ne näyttämään suloisilta, joskus jopa hieman ällöttäviltä.
Tiedän kokemuksesta, että on vaistomaista ja myös hieman tarkoituksenomaistakin haluta näyttää, että toinen on juuri minun. Pienet eleet ja kosketukset ohimennen ovat juuri sitä. Jos oikein haluaa söpöillä, niin käsi kädessä kulkeminen. Suusta-suuhun-kosketuksia pitäisi kuitenkin pyrkiä välttämään.
Paitsi jos on juna/bussi-asemalla lähdössä eri suuntaan.
Tänään poikkeuksen teki eräs ehkä vain hieman itseäni vanhempi pariskunta, ostoksilla. Ensin he tutkivat juttuja, miettivät yhdessä. Lopulta kuitenkin kuulin miehen suusta kommentin, joka oli mielestäni aika tyhmä; "Sä maksat, ni päätä sä", eikä se kuulostanut ainakaan vitsiltä. Omasta mielestäni tyhmää, kun ilmeisesti ostokset kuitenkin olivat yhteisiä.
Ei se niin sokerista ollutkaan.
Mistä päästäänkin edellisten vastakohtaan, riitelyyn julkisella paikalla. Itse en haluaisi sitä harrastaa, ja ärsyttää myös muut ihmiset, jotka jäävät selvittelemään asioita kaupungille, eivätkä säästä niitä kotiin. Vielä kiusallisempaa tilanteesta tekee, jos kavereiden seurassa riidellään. Pari kertaa olen joutunut todistamaan ikävästi riitatilannetta kaveripariskunnan riitelyä, ei ole kivaa. Varsinkin tilanteessa, jossa tunnet molemmat pariskunnasta, tulee väkisin olo, että pitäisi asettua jomman kumman puolelle...
Mitenkäs meidän parilliset lukijat käyttäytyy sen toisen puolikkaan kanssa julkisilla paikoilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti