Arki koittaa aina liian ajoissa, ja keskeyttää hyvät unet.
Tällä kertaa unessa olin kiihkeästi suutelemassa erään tunnetun itseäni vanhemman miehen kanssa. Ei niin utopinen uni, etteikö se olisi tapahtunutkin muutamia kertoja, mutta ilmeisesti alitajuntani kaipaa nallekarhumaista turvaa ja hetkellistä huomiota. Hmm...en olekaan aikoihin häntä nähnyt, ehkä tilanteelle pitäisi tehdä muutos..
Eräs toinen vanhempi mies taas kerran ilmoitti haluavansa viedä minut risteilylle. Totesin vain, että ei tule onnistumaan. Mielelläni kyllä menisin risteilylle, en kylläkään hänen seurassaan. Lyhyt kahvittelutuokio tai lounas voi vielä olla ihan mukava, mutta rajansa kaikella. Kamalaa, että pystyn edes ajattelemaan jotain ihmistä tärkeänä kontaktina´työnsä puolesta, mutten muuten kovinkaan miellyttävänä persoonana. Oma olo tuntuu kierolta tuosta ajatuksesta johtuen.
Kaiken kruunaa kuitenkin kiukutteleva italiano. Kiitos välimatkan, ei minulla hänen kanssaan mitään ihmeellistä ole, toisin kuin hänen puheensa antavat ymmärtää. Suodatan kyllä suosiolla vähintään puolet hänen puheidensa imelyyksistä pois. Draamaa kuitenkin on aiheuttanut se, että olen kuulemma liian vahva ja kylmä ihminen hänelle. Syystä, että en myönny kaikkeen, vaan sanon ei, ja kehotan myös jättämään turhat korulauseet pois perustelluista syistä. Ilmeisesti herra italianon maailmassa naiset lankeavat yhdestä suudelmasta ja pienestäkin kätketystä pyynnöstä käsivarsille, ja ovat valmiina kaikkeen mahdolliseen huutaen vain riemulla YESSSSSSSS! Tämä nainen ei kuitenkaan toimi niin, sillä minulle on suotu sentään jonkinlainen aivotoiminta, myös miesten suhteen.
Vuorotellen hän lepertelee minulle kaikkea pientä turhaa, ja vuorotellen kiukuttelee kuin pieni lapsi. Kielimuuri toki tuottaa omat ongelmansa, mutta ei niiden tuota kokoluokkaa pitäisi keskustellessa olla. Sama rakkaushöpötys jatkuu edelleenkin, ja yhtäkkiä näytinkin hänen mielestään eräässä kuvassani niin ihanalta, että seuraavan samantyyppisen kuvan jälkeen hän kuulemma tulee välittömästi Helsinkiin. (huom, kuva ei tosiaan ollut mikään erikoinen, ja kaiken lisäksi ihan täysissä pukeissa otettu, eikä myöskään hänelle mitenkään suunnattu)
Tuosta rakkaudesta vielä sen verran, että hänhän on sanonut minun herättäneen hänessä tunteita joiden olemassaoloa ei enää edes muistanut. Surullista, jos sellaiset tunteet häneltä ovat avovaimoaan kohtaan kadonneet. Avovaimoasiastakin sain kuulla vasta pitkän tenttaamisen jälkeen. Toisaalta ymmärrän, jos suhde on ihan kokonaan kasaan kuivunut, eikä mitään tahdo olla jäljellä. Surulliselta tosin sekin tuntuu, ja jos asia niin on, ymmärrän ihan omien vanhempieni antaman esimerkin perusteella tilannetta yllättävän hyvin. (siitä joskus myöhemmin enemmän..)
En kuitenkaan enää koskaan tahdo sekaantua tietoisesti kenenkään suhteisiin, sillä siitä ei kuitekaan seuraa mitään hyvää.
Toivottavasti se ei siellä niitä lentolippuja ole varailemassa, sillä en ehkä halua elämääni mitään ylimääräistä draamaa. Odottakoot kaksi vuotta, ja sitten näemme kuitenkin työn merkeissä. Vain työn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti