Kuten sanottua, samana kesänä tutustuin tulevaan ensimmäiseen (ja toistaiseksi viimeiseen... En taida olla kovin seurusteltavaa tyyppiä, hah.) ex-poikaystävääni, kun olin puolivaiheilla abiristeilyllä tapaamani pojan kanssa.
Silloinen tuleva eksäni, Extreme oli äänekkäämpi, jopa hieman sekoilija. Hän oli minua muutaman vuoden vanhempi, puhelias, sosiaalinen, vaalea. Noihin aikoihin olin itse hyvin ujo, monin tavoin erilainen ihminen verrattuna nykyiseen minääni. Tapasimme ekan kerran eräiden nettikavereiden porukassa jo alkukeväästä. Kuitenkin vasta kevään aikana aloimme tutustumaan ja kesällä lopulta tapasimme kahden kesken.
Kesä oli ujo ja hihityksiä aiheuttava, perhosia vatsassa vaikken ollut häntä vielä edes kunnolla tavannutkaan. Kunnollinen kahdenkeskinen ensitapaaminenkin siirtyi pari kertaa, mikä sai minut jo epäilemään koko juttua. Lopulta se kuitenkin tapahtui, enkä voi kuin hiljaa hymistä omalle käytökselleni. Kuin miettisin jotain toista ihmistä, niin erilaista käytökseni tänäpäivänä olisi.
Kesä oli ja meni. Syksyn tullen "virallistimme" parisuhteemme. Jonkin aikaa olin aika onnellinen, mutta en tietenkään kauaa. Kaukosuhde ei edelleenkään olisi oma juttuni, saatika tuolloin. Tulin helposti mustasukkaiseksi, eikä hän ymmärtänyt sitä. Yllätysyllätys, kun ei sille ollut mitään järkevää syytä...
Pitkälle talveenhan sitä kesti. Loppu tuli loppujenlopuksi aika äkkiä, vaikka se toisaalta tuntuikin pitkältä ajalta. Tein elämässäni suuria päätöksiä muutenkin sinä talvena, osittain vaihtoehdot muokkautuivat hänen takiaan. Onneksi en ole katuvaista tyyppiä, joku voisi olla katkera. Olisin varmasti aika erilaisessa elämäntilanteessa ja paikassa, jos en olisi hänen kanssaan tuolloin seurustellut.
Tämä asia menneisyydestä muistuttaa minua taas "tavoitteistani". Mies todella voi nähdä oikeasti vaivaa, jos sitä kiinnostaa. Edes muutama sata kilometriä ei ole liian pitkä matka, vaikka toisille muutama kymmenenkin kilometriä tuntuu olevan...
Vasta tätä kirjoittaessani myös muistin, että eropäivämme tosiaan oli ystävänpäivä... olin aiheesta hieman katkera, varsinkin kun seuraavana talvena tapahtui hieman samansuuntainen juttu.
Tuo kyseinen ystävänpäivä ja erosta sopimisen yhteydessä näkeminen ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi....
To be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti