Jossain välissä minulle ilmestyi kolme miesongelmaa. Ihan yllättäen.
Kaikkien nimet alkavat samalla kirjaimella, ja ovat hyvinkin samanikäisiä keskenään. Kaksi heistä tuntee toisensa, mikä tekee tilanteesta paljon haastavamman.
Herra A tapaus on tietysti tämänhetkinen suhteeni, jonka kanssa olen myös lähdössä ulkomaille jonkin ajan sisällä, ja asiat ovat periaatteessa hyvin. Voi vain olla, ettei suhde koskaan etene oikeasti mihinkään, koska en kelpaa hänelle siihen. Asiaa häiritsee suurikokoinen tunnetilani häntä kohtaan, ja hänen "no kyllä mä susta välitän" -tunnetila, joka ei sen ihmeellisemmäksi taida koskaan muuttua. Minun harmikseni.
Herra B on tuo aiemmin kirjoittamani superihastukseni jo muutaman vuoden takaa. En voi olla ajattelematta, miltä yhdessäolo tuntuisikaan nyt, kun siihen vihdoinkin olisi mahdollisuus. Ihminen, jonka seurassa on uskomattoman hyvä olla, ja joka saa minut sekaisin vieläkin. Onnesta. Tapaamista täytyy vain odottaa vielä jonkin aikaa.. saa nähdä kuinka kärsivällisyyteni kestää. Potentiaalinen unelmieni mies. Ainoastaan asuinpaikka keskellä-ei-mitään ei miellytä, muuten olen ihan vietävissä. Miltä tuntuu, kun useiden vuosien päiväunet käyvät toteen?
Herra C on kaikkea sitä, mitä olen aina halunnut. Ensivaikutelman perusteella. Emme kuitenkaan ole tavanneet koskaan, ja sitä saakin useamman kuukauden vielä odotella. Hänellä olisi kaikkea sitä, mitä tarvitsisin ja mistä olen haaveillut. Hän voisi omana itsenään toteuttaa aivan kaiken, ja on luvannut pitää minua kuin kukkaa kämmenellä, sekä ilmaissut tahtovansa minusta mielellään vaimonkin. Todellisuudesta en sitten taas voi tietää vielä mitään, ja se tästä jännää tekeekin.
Kaiken JÄRJEN mukaan valintani olisi selkeästi Herra C. Siis järjen. Hän olisi varmaan se kanarianmatka.
Ominaisuuksien ja tämän ihanan tunnetilan perusteella taas ehdottomasti Herra B. Hän olisi matka Pariisiin.
Mutta silti Neiti X:n ja omakustanteisen pullakahvimatkan Simpeleen Teboilille voisi helposti voittaa Herra A, ihan pelkällä rakkaudentunnustuksella. Joka voisi tapahtua esimerkiksi roskia viedessä. Muilta tahdon enemmän.
Lohdutan myös itseäni sillä, että ei minun tässä vaiheessa tarvitse stressata. Kaikki tapahtuu ajallaan, jos tapahtuu. Kerrankin voin sanoa meneväni ihan fiiliksen mukaan. Ainoa stressi on miettiä, mitä elämältäni haluan: ei-mikään, kotiäiti vai edustuskotiäiti?
Jos voisin, valitsisin uran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti