Pikapanot ovat toki ihan piristäviä, mutta entä sitten, kun naisesta tuleekin vain tyydytyksen väline?
En kiellä, etteikö olisi välillä ihanaa huomata toisen hiipineen keittiössä selän taa, ja käyvän vain kiinni. Joskus vaan tuntuu siltä, että se pelkkä jyystäminen on jäänyt päälle turhankin pahasti. Ja nyt puhun kuitenkin useammista miehistä.
Nainen useimmiten toimii parhaiten aivojensa kautta. Jos eivät aivot ole mukana, ei vartaloakaan saa huijattua kunnolla mukaan. Tuntuu uskomattomalta, että miehen ajatuksena on todennäköisimmin "emmäjaksa", sillä eikö seksin pitäisi olla molemmille nautinnollinen kokemus? Itse voin ainakin sanoa nauttivani myös silloin, kun saan toisen nauttimaan. Mutta olisi se kiva saada itsekin jotain muuta kuin pelkkää nylkytystä osakseen.. Silloin mieleen hiipii kylmyys, ja ajatuksissa pyörii helpommin pyykinpesu, roskien vienti, ja ihan mikä tahansa muukin. Oikeastaan ajan voisi käyttää paremmin vaikka päiväuniin.
Kliseinen ajatus musiikista, kynttilöistä ja hieronnasta ei esimerkiksi olisi tosiaankaan huono asia, vaan päinvastoin. Siinä tilanteessa olisi suoranainen ihme, jos aivot eivät olisi mukana.
Viettäisin mieluusti sängyssä kokonaisen päivän, välillä nukkuen, välillä halien, ja välillä...kokemalla kaikkea mahdollista. Kaipaan myös niitä kiihkeitä öitä, jolloin väsymys ei käynyt mielessäkään useaan tuntiin. Silloin täytyi myös olla hiljaa toisessa huoneessa nukkuvien yövieraiden takia. Ehkä se myös oman jännityksensä toi. Hetkeen ei kuitenkaan tuollaista yötä ole tullut.. Mutta turha manata, seuraava sellainen saattaa olla jo ensi yönä ;)
Minun kohdallani seksissä tulee myös vastaan eräs ongelma: en halua yhden yön suhteita, enkä muutenkaan kelpuuta kovin helposti ketään sänkyyni. Muutamia vuosia sitten olin vielä omalla henkilökohtaisella mittapuullani lähes moraaliton, ja meno olikin silloin ihan toista.. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän minua kiinnostaa seksi kenen tahansa kanssa. Johtunee myös pelosta, etten olisi toiselle osapuolelle muuta kuin pelkkää seksiä. Ei sekään paha tilanne aina olisi, jos sen todella osaa pitää pelkkänä seksinä ilman muita tuntemuksia.Toisaalta taas en ole koskaan harrastanut seksiä minua rakastavan ihmisen kanssa. Ei siis rakastelua (hyi h**v**ti mikä sana). Siitä huolimatta en haluaisi ajatella ketään pelkkänä seksinä, vaan ihmisenä, persoonana ja aivoillansa ajattelevana olentona.
Taidan vain olla silti turhan herkkä ja johonkuhun kiintynyt nykyään, että keskityn mieluummin pelkästään siihen merkitsevään seksiin. Siinäkään en halua olla se viihdyttävä urheiluväline, vaan nainen.
Mä olen oikeastaan seurustellut lähes koko aikuisikäni, ja ne muutamat parisuhteiden ulkopuoliset miehet on olleet sellaisia pidempiaikaisia seksisuhteita joista kumpikin osapuoli on saanut tyydytyksensä ilman varsinaista haluakaan mihinkään sen vakavampaan.
VastaaPoistaMä olen aina ajatellut, että en mä ole mikään yhden yön pano, että ei mua huvita harrastaa seksiä tuntemattomien ihmisten kanssa ilman minkäänlaista tunnetta, ehkä juurikin siksi että koen että en hyötyisi sellaisesta tilanteesta itse mitään. Ajattelin aina, että seksi tuntemattoman kanssa ei yksinkertaisesti VOI olla hyvää seksiä, koska en todennäköisesti osaa heittää aivoja narikkaan ja nauttia siitä pelkästä jyystämisestä.
No, hetki sitten kävi kuitenkin niin, että raahasin baarista ihan itse kotiini tuntemattoman miehen. Molemmille oli ihan selvää mikä oli yökyläilyn tarkoitus, ja vaikka olin humalassa, olin koko ajan itsekin yllättynyt siitä, että olin todella ihan oma-aloitteisesti pyytänyt miehen luokseni.
Niin, jyystämiseksihän se meni, oli ehkä elämäni huonointa seksiä sitten "ekan kerran", ja koin yöllä - edelleen siitä humalatilasta huolimatta - järjetöntä morkkista. Aamun tullen morkkis pikkuhiljaa haihtui, koska mies oli edelleen herätessänikin todella, todella hyvännäköinen ja mukava.
Luulen, että tämä yökyläily jäi silti ainoaksi laatuaan, ainakin, noh.. pitkäksi aikaa.
Joillekin naisille sopii sellainen jyystäminen ja aivot narikkaan meininki, jotkut osaavat myös vaatia sen omankin nautintonsa myös tuntemattomilta ja jotkut varmaan nauttivat ihan jo siitäkin että sen tuntemattoman kanssa ei tarvitse välittää siitä mitä toinen ajattelee.
Minä en näköjään osaa, mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen, että nyt se on ainakin testattu todeksi.
Hyvä, että tuollaisistakin kokemuksista oppii ainakin jotain itsestään..
PoistaMinä en ole koskaan harrastanut yhtäkään rehtiä yhdenyönjuttua. Ainoa lähes sellainen oli seksiin hairahtuminen erään kaverin kanssa, ja sen olisin kyllä voinut jättää väliin näin jälkeenpäin ajateltuna. Ihastustunteiden myötä koin myös ihan uskomatonta morkkista, etenkin silloin kun kyseiseen ihmiseen sattumalta jossain törmäsi.
Oman morkkikseni kanssa olen niinkin uskomaton, että kärsin siitä jo ihan ajatuksenkin tasolla ennen kuin mitään on todella edes tapahtunut. Muutamia vuosia sitten ei varmaan olisi millään ollut väliä, jos joku olisi osoittanut vähän hellyyttä ja lämpöä, mutta nykyään..taidan olla kylmä ja kyyninen akka :D