tiistai 11. syyskuuta 2012

Mm. kuuma brankkari

Pari vuotta takaperin päädyin hetken mielijohteesta lähtemään ystäväni kanssa siihen jokavuotiseen Aleksanterin jouluvalojensytytys-blaaablaa-joulujoulu-hihhulihei -tapahtumaan.
Ehkä kyse oli tekemisen puutteesta, sillä joulu ei muuten viehätä minua ollenkaan. Päinvastoin. Se helvetillinen krääsämäärä kaupoissa jo lokakuulta, ja kaikki valokaapelit puhumattakaan järkyttävistä kyntteliköistä lähinnä etoo suunnattomasti. Johtunee myös siitä, etten ole uskovainen millään tasolla.

No, asiaan..

Ystäväni kanssa käveltiin pitkin ja poikin katuja, seuraamassa lähinnä sitä kulkuetta, jossa meni ties mitä menopeliä ja tonttujoukkoa. Jäimme Espalle paikoillemme hetkeksi katselemaan, kun paloautot ajoivat kulkueessa ohitsemme. En ole koskaan erityisemmin viehättynyt brankkareista, mutta eräästä autosta joku tumma, äärimmäisen komea nuori mies katsoi minua suoraan silmiin. Hämmennyin, ja jäin tuijottamaan perään hänenkin kääntyessä katsomaan taakseen hymyillen.
Jos ihastusta tai sitä rakkautta ensisilmäyksellä olisi minun kohdallani, olisi se varmaan ollut juuri se hetki.
Harmittaa suunnattomasti, etten koskaan taida saada tietää, kuka tuo herkkubrankkari olikaan. Tuskin hänkään kahden vuoden jälkeen edes muistaisi koskaan vilkaisseensa minuun.

Minun tuurillani tosin sekin komeuden ilmentymä olisi ollut minun mittapuullani kääpiömittainen sekä takuulla varattu.

Huomasinpa tuossa myös eräässä odotushuoneessa istuskellessani tänään, että kiinnitän huomiota siihen, millaiset kengät miehellä on. Itse olen kenkäfriikki (yllättäen, olenhan nainen..), mutten aiemmin tiedostanut muodostavani kokonaismielipidettä myös kenkien perusteella. Huoneessa istuin hyvännäköinen mies, joka oli mielestäni kivasti pukeutunut. Kun siirsin katsettani alaspäin, näin ne. Ihan järkyttävät lenkkarit. Ihan sama onko uudet vai vanhat, mutta eivät käyneet yhtään muuhun kokonaisuuteen. Pisteet romahtivat välittömästi yhtä alas, kuin lukion matikannumeroni. Olisi tehnyt mieli koputtaa olkapäähän, ja kysyä vain lyhyesti ja ytimekkäästi MIKSI? Jätin kuitenkin väliin.

Nyt kun kenkäpohdintoihin päästiin, niin en muutenkaan ymmärrä ihmisiä, jotka eivät katso mitä jalkaansa laittavat. Tarkoittaen lähinnä sitä, että kengät ovat hajalla, likaiset, taikka korkolaput ovat kuluneet puolta vuotta aiemmin pois, ja älynjätti kolistelee pelkillä nauloilla menemään. Se tekee siististäkin epäsiistin. Sama kuin se, että kiilakorkojen käyttäjiltä lähtee pikkuhiljaa kuoriutumaan koko korkokin, kun ei ole vain viitsitty viedä suutarille kenkiä. Haloo, ei se ole niin iso asia! Pidentää kenkien elinikää huomattavasti, ja näyttääkin paremmalta, kun ei raahaa kuoriutuvia, naulaisia kangaspaloja mukanaan...

P.S. unelmien brankkarini, jos eksyt joskus lukemaan tätä, ja tunnistat itsesi, minua saa lähestyä! Esimerkiksi rakkauskirjeellä, johon osoitteen löytää tuolta sivusta..



2 kommenttia:

  1. Loistavaa! Olen itsekin huomannut tekeväni tuota aivan samaa - arvostelen ihmisiä heidän kenkävalintojensa perusteella. Vaikka mies olisi kuinka komea ja siististi pukeutunut, niin kyllä fiilikset lopahtavat väkisinkin ainakin pari pykälää alaspäin jos jaloissa törröttää likaiset, kuluneet, risaiset lenkkarit. Eivätkö ihmiset tajua, että kengät ovat osa asukokonaisuutta?! Enkä siis ole mikään himokenkäfriikki, mutta kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu siinäkin, että collegehousujen yms. kanssa sitten käytetään niitä lenkkareita tai muita vastaavia, eikä herranjesta mitään korkkareita tai nahkakenkiä. Kaikkea sitä näkeekin..

      Poista