Eräänä päivänä mieleeni ilmaantui flashbackinä jostain eräs työtarjoukseni. Ihan asiallinen, oman alani työ oli kyseessä, ja tarjous vaikutti lupaavalta. Jokin kuitenkin särähti korvaani. "Kai sä ymmärrät sitten, että sua pitää markkinoida seksillä". Siihen vaiheessa alkoi silloin juuri ja juuri täysi-ikäistynyttä tyttöä ahdistaa.
Työ alkoi kuulostaa enemmänkin prostituutiolta, kuin siltä työltä josta kyse oli. Toki seksikkyys kiinnittää huomiota, ja sopivissa määrin ei ole millään tavalla vastenmielistä.
Sama lause pätee ikävä kyllä useissa tilanteissa. Myös siinä, kun on menossa baariin, ja saattaa haluta miesseuraa. Seksikkyydellä toki saa itselleen itsevarmuutta, mutta pahimmillaan tekee itsestään vain halvan oloisen. Nykyään varon tyrkkyilyä omalla kohdallani aika paljon, koska en halua esineellistyä pelkäksi seksiobjektiksi. On toki kivaa olla haluttu, mutta seksillä en itseäni tahtoisi myydä. Tai lähinnä seksikkyydellä.
Olen monet kerrat saanut kuulla hintatiedusteluja itsestäni, myös töissä ollessani, ilman että olen vaatteillani mitenkään provosoinut. Onko nainen pelkällä olemassaolollaan automaattisesti julkista riistaa? Loputtomat ehdottelut ja tökeryydet alkavat yhä enemmän ällöttää, enkä koskaan halua tottua niihin. Ei tunnu oikeutetulta olla joidenkin mielestä "käytettävissä" milloin tahansa. En edes siinä tilanteessa, kun reittä pitkin eteneminen olisi todella hyödyksi kaikin puolin. Jos jotain hyötyä asiasta olen löytänyt, on se ehdottomasti vastaan sanomisen taito, ja tietysti nokkelasti argumentoiden.
Toisaalta toki ihan imartelevaa, mutta silti ajatuskin puistattaa. Kauhulla ajattelen etenkin sitä, kuinka moni alaikäinen saakaan osakseen noita samaisia kyselyitä.
Minä en halua olla hyödyke enää koskaan kellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti