perjantai 7. syyskuuta 2012

Poikkeus vahvistaa säännön.

Näiden vuosien aikana, kun olen miesasioissani sählännyt, olen huomannut lankeavani aina tiettyihin ominaisuuksiin. Sellaisiin, joita en heti alussa ole edes voinut tietää.

Jostain kumman syystä suurin osa miehistä on ollut nimeltään nelikirjaimisia, ja nimet ovat alkaneet samalla alkukirjaimella pelottavan usein. Enemmistö on joko harrastanut valokuvausta, tai tehnyt sitä työkseen. Sama pätee myös musiikin kohdalla, joko työnä tai tiiviinä harrastuksena. (Syyn tuohon kyllä löydän helposti omasta epämääräisestä ammatinvalinnastani). Kukaan miehistäni ei ole ollut kotihiiri, vaan pitänyt matkustamisesta. Paitsi yksi! Se poikkeus nimittäin. Lähes jokaisesta on myös paljastunut pikku kynsifetissi, josta mies ei välttämättä ole itsekään aiemmin tiennyt.
Asiat joista voisi sääntöjä löytää helpoiten, ovat kohdallani ihan säännöttömiä juttuja, nimittäin syntymävuosi sekä syntymäajankohta noin muuten. Niiden osalta skaala on niin laaja, että välillä itseänikin hirvittää.
Näin asiaa tarkemmin pohtiessa, en ole koskaan hairahtanut taiteilijoista mihinkään muuhun, esimerkiksi urheilijaan tai muuhun vastaavaan. Johtunee siitä, etten ole se treffipalstoilla suuresti himoittu sporttinen nainen..

Ulkonäöllisesti miehet ovat enimmäkseen olleet pitkiä (ja hoikkia), paitsi taas se yksi ja sama poikkeustapaus. Mikä ihme minuun on silloin mennyt? Jälkeenpäinkin ajateltuna olen ihmetellyt tuota yhtä ja samaa poikkeustapausta, etenkin sitä, kuinka erilaisia ihmisiä oikein olemmekaan.

On myös yksi tietty miestyyppi, johon katseeni aina kiinnittyy. Sellaiset kauluspaitaan pukeutuvat, hartioille juuri ja juuri ulottuvien vaaleiden hiuksien omaavat tylsät bisnesmiehet, jotka näyttävät hieman Bon Jovilta, ovat useimmiten hiukan lyhyehköjä, paskantärkeitä ja varsinaisia smooth operatoreita, joista kuitenkin paljastuu aivan uskomaton herkkishiirulainen.
Sellaisen kävellessä lähistöllä voi olla varma minun tiiraavan perää(n)... silti tilaisuuden tullessa en lämpene näille tapauksille ollenkaan. Kiva katsella, muttei mitään sen enempää.

P.s. suuren poikkeuksen tekee eräässä kauppakeskuksessa työskentelevä myyntiedustaja, jonka voisin kantaa kotiini milloin tahansa! Pitkä, TUMMA, ja ah niin ihana! Voi tosin olla, että käskisin sen olla hiljaa, ettei illuusio rikkoutuisi.. Pitäisiköhän yrittää käydä kiinni? (S, älä riemastu nyt..keskity yhteen kerrallaan...... mutta enhän minä seurustele! ainakaan virallisesti...vielä...vapaa tekemään mitä tahansa? eiii... joo!....eiii.....ei kai pieni flirtti ketään tapa? Hymy? Juttelu? Eihän mitään muuta tarvitse tapahtua, vain päivän piristystä!?)

2 kommenttia:

  1. Kynsifetissi kiinnitti huomioni, olen nimittäin huomannut ihan saman! Lähes jokaisen elämääni kuuluneen miehen olen onnistunut koukuttamaan pieneen kynsikikkailuun. Se olkoon meidän salainen aseemme. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kynnet en-sano-minkä ympärillä etenkin aiheuttaa mielihyvää ihan katselumielessäkin! ;D

      Poista