Niin, eihän se tarina tosiaan siihen Extremen kanssa jäänyt.
Vain reilun kuukauden päästä katkerahkosta (minun osaltani) erosta tapasimme vähän väkisin. Taas sellainen yhteisten piirien viikonlopun mittainen kaveritapaaminen. Alkoholi + liian lyhyestä erossaoloajasta johtuva ikävä = yhteinen sänky. Ei yllättänyt, mutta ei tuntunut pahaltakaan. Se vain... oli. Ja kun sanon yhteinen sänky, tarkoitan nukkumista. 80senttinen kerrossängyn alapeti tosin ei antanut edes siihen hirveästi mahdollisuuksia.
Tuosta tapaamisesta vierähti taas jonkun aikaa, ennen kuin olimme edes kunnolla tekemisissä. Kesän hiipiessä kohti päädyimme juttelemaan. Taisin avautua jostain, hänelle kun oli edelleen helppo puhua. Lopulta hän kutsui minut luokseen, terasseja kiertämään asuinkaupunkiinsa.
Tuo tapaamiskerta jäi lopulta viimeiseksi. Yhdessänukuttu yö ei tuottanut mitään sen enempää, vaikka eipä se kaukana ollut. Puhuimme jonkin verran erosta, mutta ei se mitään muuttanut. Hän oli edelleen hän ja minä minä. Kai se oli joku pakollinen "entäjossittenkin"-keskustelu.
Menneet on parempi pitää menneinä ja ex(treme, hehe) on syystäkin ex.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti