Minulla on ollut monia miehiä.
Monet ovat silti päätyneet tavalla tai toisella ystävilleni. Ehkä en siis ole huomannut noiden miesten hienoutta, tai olen itse ollut tosi kurja ämmä.
Laskeskelin tuossa ystävieni pitäneen huolta minun jälkeeni ainakin viidestä miehestä. Toisaalta, lopulta nekään suhteet eivät ole toimineet. Ehkä siis kierrätinkin vain vahinkoa? Kuitenkin ihan hyvä myös ystävieni sekä ex-miehien kannalta, että ovat löytäneet edes hetken onnen toisistaan, sillä eihän se minulta ole enää silloin pois ollut.. Jotenkin koomisia tilanteita silti yhtä kaikki.
Joidenkin yksilöiden kohdalla tosin olen katunut väärää valintaani, ja harmitellut sitä, kun asiat eivät toimineetkaan niin kuin omassa pienessä päässä oli silloin haaveillut.
Olen tässä aamun aikana myös surkutellut sitä, että ylipäätänsä miehenmetsästys tuntuu olevan välillä uskomattoman vaikeaa. On asioita, joista ei ensimmäisenä puhuta vieraille. Sitten kun niistä tulee puhe, tulee miehen osalta katoamisefekti tai todellinen dislike. Enkä nyt tarkoita kuitenkaan mitään mittavia vakavuuksia, tai supernegatiivisiä luonteenpiirteitä saati muutakaan järkyttävän isoa asiaa, vaan elämän pieniä totuuksia. Esimerkiksi siitä, etten ole kokopäivätyössä oleva ihminen, ja tarvitsen tasapainoisen miehen oman räiskyvän luonteeni pariksi. Vaikka olisin sanonut siitä aiemmin, ei se ilmeisesi aina mene perille. Sitten alkaa se valitus siitä, kuinka olen liian vahva persoona, tai ties mitä muutakin..
Syvä huokaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti