Vihdoin ja viimein se tapahtui. Tapasin Hipin ihan oikeesti, lopultakin. Se itse jopa ehdotti tätä kertaa ja mietinki jo, että nyt jos se peruu niin antaa olla. En edelleenkään oo ihan varma mielipiteestäni siitä ihmisestä. Jotenki tässä näiden viikkojen jälkeen en oo edelleenkään saanut kunnolla selvää, että mikä se sit on miehiään. Sain taas myös uusia näkökulmia häneen ihmisenä. Mut joo, ehkä se on vaan kaveri, tai en oikeen tiiä.
Okei, meillä oli ihan kivaa. Käytiin hakemassa ruokaa yhestä paikasta ja kivuttiin tähtitorninmäelle syömään. Kiva arki-iltapäivä/alkuilta sujui ihan mukavissa merkeissä. Meillä riitti juttua ihan sopivissa määrin, enkä tuntenu itteäni ihan niin erilaiseks häneen verrattuna kun oon aikasemmin miettiny. Toisaalta sit taas toiset piirteet hänessä korostui entistä enemmän livenä, verrattuna keskusteluun netin välityksellä. Välillä myös tunsin itteni hyvinkin tietämättömäksi monissa jutuissa, mut väkisinhän se niin on jos toinen tietää jostain jutusta oikeestikkin paljon enemmän.
Loppupeleissä yhdessä vietetty aika oli ihan mukava,. Halattiin siinä sitten kun erottiin, että "Oli hauska tutustua ja nähdään taas", mutta en oo ihan varma siitä vielä, koska toi on niin perinteinen. Aina sanotaan et oli kivaa ja nähdään, mut todellisuus on monta kertaa niin toisenlainen. Toisaalta, koko tää tilanne, tää tapa tutustua johonkin, on niin uus, ettei voi tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti