Pari hassua huomaamista ja oonkin taas ainut yksinäinen maailmassa.
Juttelin tossa Kultalusikan kanssa pitkästä aikaa kunnolla. Silläkin on nykysin joku nainen. Ei siinä, ihan iloinen hänen puolestaan olen kyllä, mutta... No, ei häntä pitänyt parisuhde kiinnostaa ja nyt onkin joku nainen ollut kuvioissa jo pari viikkoa.
Samaan aikaan tämä tuo sekä lohtua, että ahdistaa. Ajatus siitä, että parisuhteettomuuttakin kannattavan ihmisen mieli kääntyy parisuhteelliseksi oikean kohdalla, tuntuu tavallaan kivalta. Mutta sitten, kun ajattelen omalle kohdalleni osuneita vääriä miehiä kaikkineen epä-parisuhteellisin ajatuksin, voin vain todeta olleeni itse se väärä. Mahtaakohan näiden kaikkien väärien jälkeen vielä joskus löytyä Se oikea? Tai jos ei juuri sitä oikeaa, niin kenties ainakin vähemmän väärä...
Toinen melko yllättävä parisuhdeilmoitus hyppäsi silmiini eräänkin sosiaalisen median seinältä. Muutaman kerran tapaamani Mukautuja (joka oli kaukana oikeasta minulle) näyttää löytäneensä elämänsä naisen, ainakin hehkutuksen perusteella. Itse välttelisin tuota hehkutusta vielä tässä vaiheessa, aikajakso tuntemiselle kun taitaa olla maksimissaan tuo sama kuin Kultalusikalla, joka sentään vaikutti olevan hieman varuillaan edelleen.
Entäpä oma tilanteeni sitten? Olen kyllä jutellut Hipin kanssa jonkun verran reissusta palaamisenkin jälkeen, mutta edelleen hän on vain... kummallinen. Outo. Hetkittäin mielenkiintoisia keskusteluja, hetkittäin jotain ihan kummallista. En todellakaan ota hänestä selvää, ehkäpä livetapaaminen helpottaisi...
Ja sitten tämä Latino... Niin paljon ajatuksia. Erilaisia, ristiriitaisia. Olen hämmentynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti