Vähän haikeeta ajatella, että se on jo takanapäin. Tulevaisuus on täysin tyhjä, ehkä tapaamme vielä, ehkä emme. Who knows?
Reilu viikko sitten Latinon tavatessani ensimmäisen kerran, ajattelin kyllä ohimennen hänen näyttävän suhteellisen hyvältä. Minua pidempi, tumma pitkähkö tukka, hieman parransänkeä, rennosti pukeutunut, hymyilevä. Mielessäni ei silti missään vaiheessa käynyt, että alkaisin säätää hänen kanssaan mitään. En halunnut riskeerata, olinhan sopinut surffaavani hänen sohvallaan koko viikon. Sohvalla, yea right.
Noh, se riski tuli otettua sitten heti ekana iltana. Tietysti menimme baariin yhdessä hänen ja hänen yhden ystävänsä kanssa. Ilta oli mukava ja kosteahko, tuskin olisin muuten yhteiseen sänkyyn hänen kanssaan päätynytkään.
Seuraavana aamuna katumuksen taso oli aika korkealla. Olin jo yöllä sanonut, ettei tämä välttämättä olisi paras idea, ottaen huomioon että tarkoitus tosiaan oli olla se koko viikko tekemisissä... Puhumattakaan viereisessä huoneessa nukkuvista Latinon kämppiksistä, vaikken niitä niin paljoa silloin tainnutkaan ajatella. Seuraavina kertoina ehkä olin jo hieman hiljaisempi. Vaikka olihan se, no. Hyvää seksiä.
Jostain kumman syystä mieleni muuttui aika lailla jo melkeinpä seuraavan vuorokauden aikana. Todettuani, ettei se ollutkaan paha asia harrastaa seksiä hänen kanssaan, katumus haihtui ja aloin miettiä sitä uudelleen. Eikä se tosiaan siihen yhteen kertaan sitten viikon aikana jäänyt. Nukuin jopa puolikkaan yön eri sängyssä, vaikkemme nyt sentään ihan joka yö siellä peuhanneet...
Viikko oli mukava. Seksiä, läheisyyttä, hengailua, satunnaista pussailua. Katseltiin leffoja, hän teki meille ruokaa. Vaikka yhteinen kieli oli vieras molemmille, ei se tuottanut sen suurempia ongelmia.
Entä mitä jäi jäljelle? Muutama valokuva ja pehmoankka. Joojoo, olihan sitä kaikenlaisia puheita. "Maybe I'll come to Finland", mutta todellisuus taitaa olla hyvinkin kaukana niistä puheista. Ja silti...
I miss you too.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti