Herra B:tä olin useamman vuoden jo ehtinyt ikävöimään, ja kuten aiemmin kirjoitin, ihastus tuli takaisin ihan hetkessä.
Tuntuu vain, että muutamassa päivässä se kaikki onkin poissa. Minä en ole enää kiinnostava, vaikka hetki sitten vielä olinkin, ja sain kauniita sanoja osakseni. Tiedän kyllä, että hänellä on paljon ajateltavaa edelleenkin, mutta itse hän päätti minua lähestyä uudelleen. Minä en olisi sitä varmaankaan edes uskaltanut tehdä, etenkin kun ajattelin tilanteen olevan ihan toisin..
Ajattelin vielä äskettäin riemulla sitä, että näkemisellemme on jo tietty päivä varmistunut. Nyt se vain alkaa tuntua lähes yhdentekevältä, kun se ihastustunteen taika on tainnut haihtua kokonaan pois. Toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä, miltä tuntuukaan nähdä ja tuntea toinen lähellä pitkän ajan jälkeen. Se saattaa vielä muuttaa asioita aivan toisin.
Silti typerästi toivoisin, että Herra B:tä jotenkin kiinnostaisi enemmän. Että hän ei malttaisi odottaa niin kauaa näkemistä, ja haluaisi nähdä mahdollisimman äkkiä keinolla millä hyvänsä.
Pelkään silti, että tässä käy ihan niin kuin aiemminkin: aina joku vie välistä.
Pitäisi varmaan vähentää roskaromaanien lukemista, niin pysyisi toiveajatuksetkin realistisempina, miesmäisimpinä.
Jos jotain hyvää tästäkin voi löytää, niin sen, että joka tapauksessa tuona tiettynä päivämääränä olemme siis K:n kanssa yhdessä hämmentämässä soppaa.. ei siis sittenkään turha reissu tiedossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti