torstai 4. lokakuuta 2012

Viallinen

Nettitreffirintamalla on pyörinyt muutamia juttuja viimeaikoina. Vähän alkaa ärsyttää koko touhu jo pikkuhiljaa. En oikeastaan ole sitä niin vakavasti edelleenkään ottanut, mutta jollain tavalla se alkaa risoa.

Viime viikolla tsekkasin taas yhdet turhahkot treffit. Mies vaikutti etukäteen ihan mukavalta ja ihan hyvännäköiseltä. En kai vieläkään ole oppinut ymmärtämään, että se "ihan" ei riitä. Ja yleensä kun jokin on ensin "ihan kiva", niin todennäköisesti se menee jopa huonompaan suuntaan... Jos ei heti sytytä, niin ei sitten ollenkaan. Niin se vain on.

Tuon epäonnistuneen tapaamisen jälkeen on ollut pari oikeasti aika mielenkiintoista tapausta. Ensimmäinen lähestyi kyllä alunperin minua, mutta yhden vastaamisen jälkeen en hänestä ole kuullutkaan. En tosiaan tiedä mitä sanoin väärin, mutta ilmeisesti jokin sai vain hänet muuttamaan mieltään.

Toinen tapaus on vähän samanlainen, en vain ymmärrä. Vastauksia saan, pienellä viiveellä välillä kylläkin. Jossain määrin hän on kiinnostunut minusta, kyselee ja kertoo itsestään, mutta en ole varma olenko kuitenkaan kiinnostava...  Kaikin puolin tapaus on minusta erittäin kiinnostava, tunne ei kuitenkaan kaikesta huolimatta taida olla molemminpuolinen...
Tai ehkä tämä on vain sitä juuri kaipaamaani haastetta miehessä. Ainakin hän edelleen vastailee minulle, vaikka siinä välillä tovi meneekin aikaa. En siis ehkä ihan vielä heitä kirvestä kaivoon...

Loppupäätelmänä vika on varmaan sittenkin minussa. Kun joku on kiinnostunut ja osoittaa huomiotaan minuun, kyllästyn melko äkkiä. Kun joku ei olekaan kiinnostunut minusta, harmittelen asiaa turhankin pitkään. ja sama kaava toistuu... Enkä lopulta ehkä kuitenkaan usko, että joku sellainen olisi kiinnostunut minusta, josta minä olen! Ai kuka on hankala?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti