Hippi hämmentää. En oikeen tiiä mitä ajatella. Toisaalta pelottaa se, mikä on päällimmäisenä mielessä. Että se olis ihastunut minuun. Ei oo ollenkaan hyvä juttu, jos asia on näin..
Toisaalta hänessä on vaan edelleen kun kaks eri persoonaa. Toisina päivinä se kehuu minun hiuksiani ja lähettelee jotain rakkauspätkiä jostain lukemistaan kirjoista, mutta sitten menee päiviä, ettei edes jutella. Todella hämmentävää. Kerrankin tilanne, josta en edes halua ottaa selvää sen suuremmin, koska se on itelleni kuitenkin puhtaasti kaveri, ihan hyvä sellanen jopa, ottaen huomioon kauanko ollaan edes tunnettu. Toivon tosiaan, että se tunne on molemminpuolinen, eikä mitään muuta...
Toinen kakspiippunen tarina on Latino. Kyllä hän edelleen pyörii mielessä, mutta ei hirveen paljoa kuitenkaan. Ehkä se on auttanu, että oon huomannu elämässä olevan paljon muutakin. Ja että täälläkin on ihan kivaa. Mutta eipä hänestä paljoa kuule. Joskus pari sanaa facebookissa, siinähän se sit olikin.
Ainut mikä ehkä risoo jossain määrin, on se tajuaminen miten vähän hänelle sittenkin merkitsin. Ajattelin olevani jotenkin ees vähän spesiaali, mutta eihän se niin menny. Eihän se ikinä mee...
Vaan eipä toisaalta jaksa kiinnostaa enää hirveesti, eikä tapana oo katua niitä menneitäkään. Siellä se historia on ja pysyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti