Taas kerran huomaan olevani turha ja mitätön. Kenellekään kelpaamaton. Olisi pitänyt uskoa, mitä minulle sanottiin. Hyväuskoisuuteni johdatti minua harhaan.
Meidän piti nähdä herra salaperäisen kanssa vihdoinkin. Edellisenä iltana varmistettu tapaaminen, tai treffit, kuten hän halusi asian ilmaista minun suosiman törmäämisen sijaan, peruuntui viimehetkellä. Tuntia ennen sovittua aikaa sain tekstiviestin, jossa hän ilmoitti olevansa kiireinen, että minun kannattaisi keksiä parempaa tekemistä. Toivotti vielä hyvää syksyn jatkoakin..
Että se siitä sitten. Lähetin perään asialliseen muotoon kirjatun mielipiteeni siitä, kuinka hänen kannattaisi opetella puhumaan suoraan, ja etten oikeastaan ollut yllättynyt, huhupuheissa taisi sittenkin olla perää. Minä sentään ajattelin olla aikuismainen ja olla suurinpiirtein mainitsematta aiheesta sen suuremmin yhteisille tutuillemme, mutta hänpä ehti ensin. Kuulinpa vain hetkeä myöhemmin netin välityksellä hänen naurahtavalta vaikuttavan kommentin siitä, kuinka olin hänelle suuttunut. Mulkku mikä mulkku, olishan se pitäny arvata.
Kaiken tän jälkeen voin vaan ihmetellä taas kerran, että mitähän vikaa minussakin on, kun en kenellekään kelpaa? Juuri nyt olen äärimmäisen täynnä vastakkaista sukupuolta (ei, en konkreettisesti. kaukana siitä...), enkä suuremmin halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Nettitreffailuni päättyi myöskin tähän, juuri nyt en kestä yhtään enempää turhia odotuksia ja toiveita.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti