Itkupilli

Syksy alkaa olla ohimennyttä, eikä sitä syyssutinaa näyttänyt ilmaantuvan vieläkään. Bu-huu!
Puut alkavat olla lehdettömiä, ja lämpimät päivätkin näyttävät kadonneen. Ehkä sitten ensi vuonna..
Lohduttaa myös ajatus siitä, etten tosiaankaan ole ainoa jolta nuo sutinat ovat jääneet väliin. Minun syksyni perustunnetiloina taisi olla seesteisyys ja riitaisuus.

Eilen erästä elokuvaa katsellessani huomasin vollottavani lohduttomasti pienimuotoiselle romantiikkahetkelle. En siis ilmeisesti kestä nähdä onnea edes elokuvissa, kun se onni ei näytä minun kohdalleni osuvan. Lievää katkeruutta siis havaittavissa.
Onnensietokykyni tämänhetkinen alhaisuus ei kuitenkaan muuta etovuusreaktiota julkilääppivistä pariskunnista mihinkään, ne tilanteet eivät itketä laisinkaan. Pikemminkin päinvastoin. Kauhulla ajattelin myös sitä, kuinka eräs jo-menneisyydessä oleva "mies" oli juuri järkyttävä julkilääppijä, jolta ei saanut olla hetkeäkään rauhassa. Ei epäilystäkään, miksi annoin kenkää.

Vaikka tuota julkilääppimistä kammoankin, ei mielestäni pienissä huomionosoituksissa ole mitään vikaa. Päinvastoin, sellaiset tekee päivästä paremman ja olosta onnellisemman, kun toinen haluaa jotenkin osoittaa välittävänsä myös julkisesti. Mutta entä sitten baariolosuhteet, ja alkoholin tuoma rohkaisu?
Itse en ole huomannut innostuvani lääppijäksi edes päissäni, mutta ympärillä olevista miehistä etenkin huomaa sen "hieman" estottomamman lähestymistavan. Uskooko joku oikeasti saavansa naisen sillä, että vastaan horjuessa tunkee kielen kysymättä tämän kurkkuun? Äly hoi, älä jätä.. edes humalassa.