Eräänä päivänä olin matkalla töihin, hieman unisena vielä huonosti nukutun yön jäljiltä. Istuin selkä menosuuntaan bussissa ja katselin hajamielisenä ympärilleni, muita matkustajia.
Toisella puolella käytävää, katse menosuuntaan istui arviolta ikäiseni, tai hieman vanhempi mieshenkilö. Hän hymyili minulle katsoen silmiini. Hämmennyin ja käänsi katseeni alas. Milloin olen palannut tälle ujouden asteelle, että käännän katseeni pois takaisinhymyilyn sijaan, mietin mielessäni. Kun vilkaisin takaisin, hän katsoi toisaalle. Myöhemmin katseidemme kohdatessa en enää kehdannut hymyillä takaisin, mikä kieltämättä harmitti.
Muutamaa pysäkkiväliä myöhemmin totesin harmitteluni turhaksi, hän oli aivan liian lyhyt ollakseen varteenotettava miesehdokas ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti