Nollaus

Muutamat viime päivät ovat huomaamatta menneet täysin pysähtyneissä tunnelmissa. Siis miesten suhteen.
Olen yrittänyt tehdä kaikkea muuta, kuin vahtia puhelinta tai hoitaa hommia tietokoneen äärellä (kärttämässä samalla miehiä), lukuunottamatta päivittäistä sähköposti-lasikenkä-sosiaalinen media -tarkastuskierrosta.
Mielessä kyllä pyörii useitakin "miksi?" -alkuisia sanoja, mutta olen yrittänyt tunkea niitäkin poispäin. Kävelylenkkien, ja ennen kaikkea vauhdikkaan sisäliikuntapuistopäivän myötä monet ajatukset katosivatkin.

Tilanne siis tuntuu nyt aika nollatasolta. Ei tällä hetkellä erityisempiä tuntemuksia ketään kohtaan, vaan viileän rauhallinen olo. Siitä ei ole aavistustakaan, kuinka kauan tämäkin olotila jatkuu, mutta oletan sen loppuvan hyvinkin pian itseni tuntien. Jostain syystä olen aina pitänytkin syksyä ajankohtana, jolloin tapahtuu muutokset, ja kaikki uusi saa alkunsa. Nytkin monta asiaa on loppumassa, mutta toivon saavani jotain uutta tilalle. Vaikka en mene ollenkaan takuuseen siitä, että saisin tilalle mitään uutta. Pikemminkin pelkään taantuvani vanhaan kaikesta muutoshalustani huolimatta. Kuinka heikko mieli voikaan olla? Tai lähinnä, kuinka manipuloivia niljakkeita miehet saattavatkaan olla? Koska kaipaan läheisyyttä, seksiä ja lämpöä, saatan omata heikon mielen noita elämässäni vaikuttavia miehiä kohtaan.. säälittävää.

P.s. Missä se mun odotettu syyssutina lymyilee?