Fiilisten ristiriitaisuus jatkuu.
Nyt vihdoin on iskenyt jännitys ja perhoslauma vatsaan B:n tapaamisen suhteen. Se kun on hyvinkin pian, enkä tiedä kuinka kuitenkaan suhtautua.
Ehkä keskitynkin siihen, että K:n ja minun irtiotto on tärkeämpi. Miehet sivuosaisia.
Osa minusta haistattaa pitkät A:lle, ja syöksyy B:n syliin. Osa ei syöksy kenenkään syliin, vaan tarkkailee asioita etäisempänä. Se kolmas osa sitten roikkuu kiinni A:ssa tiukasti, ja uskottelee kaiken edelleen muuttuvan suorastaan satumaiseksi.
Järki ja moraali taas hokee edelleen, että ei se homma niin mene. Enhän minä ole sellainen todellisessa elämässä. Mitään noista, mutta silti kaikkea. Toivottavasti edes viikonloppu tuo jotain erityistä tullessaan, vaikken päätäni tahtoisi miehillä edelleenkään enempää sekoittaa.
Vaikka en uskokaan "siihen oikeaan", mistä silti tietäisin sellaisen osuvan kohdalle, jos sellainen minulle olisi?
Voihan olla, että peli on osaltani menetetty aikaa sitten. A:n voitoksi. Täytynee kai sekin kortti katsoa aivan loppuun asti, sillä luopuminen sattuu vielä kuitenkin niin paljon.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, sis !
VastaaPoista