Mietin töihinpäin kulkiessani, että nyt on just hyvä hetki pitää pieni hengähdystauko. Oon aika tyytyväinen siitä, ettei elämässäni ole yhtäkään miessäätöä tällä hetkellä. Tietenki on noita tuttavuuksia, kenen kanssa on tekemisissä, mut ei mitään juttua kuitenkaan kenenkään kanssa. Latinoon tulee hetkittäinen ikävä välillä, mutta eipä muuta.
Oon edelleenki sitä mieltä, mitä kirjottelin kesäkuussa haluamastani miehestä. "Kriteerit" ei suuremmin oo muuttunu mihinkään, paitsi ehkä vähän tarkentunut. Tiedän, että kuka se ikinä sit tulevaisuudessa onkaan, kenen kanssa seuraavaks mitään juttua enemmän tulee, niin sen sijainti on aika olennainen. Haluun, että se asuu seutulipun kulkualueella, mieluiten tietysti Helsingissä.
Totesin myös, ettei toi nettitreffailu kyl tosiaan oo se juttu. Koen entistä tärkeemmäks sen, että saa toisesta just sellasen ensivaikutelman kun se onkin. Nettiprofiilin perusteella voi liian helposti antaa itsestään turhan ruusuisen kuvan. Livenä kohdattaessa tietää yleensä kuitenkin samantien, mikä se fiilis siitä toisesta on. Ilmeet, eleet ja olemus kertoo paljon. Kuten myös ulkomuoto, minkä voi helposti huijata valokuvassa paremmaks kun onkaan tosielämässä.
En sano heittäneeni just koko kesää hukkaan tapailemalla turhia miehiä. Päinvastoin. Okei, pari on ollu tosi turhaa, mutta on minulla ollut ihan kivaakin. Kyllä kaikesta aina kuitenkin jotain oppii, huonoista kokemuksista enemmän kun hyvistä...
K on nyt täydellisen vapaa ja sinkku, sekä äärimmäisen tyytyväinen asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti