Tuntuu suoraan sanottuna epäoikeudenmukaiselta saada ikävöintiviestejä ja muuta skeidaa puhelimeen, kun todellisuudessa Herra A ei ole valmis tekemään mitään minun eteeni.
Ilmeisesti minun vain pitäisi palata kiltisti takaisin "paikalleni", kestää kaikki ja olla hänelle hyödyllinen. Hänen mielestään kun kiukuttelen turhasta, enkä suinkaan asiasta. Kunnioitus, välittäminen, rakastaminen, arvostaminen, inhimillisyys, moraali... kaikki vieraita sanoja hänelle. Niin, mitäs väliä minulla on, hänhän voi toimia miten haluaa, eikä mikään maailman mahti luo hänelle mitään rajoituksia.
Voimavarat alkaa olla aika lopussa. Heikko mieli houkuttelee takaisin vanhaan kurjuuteen (ja niihin onnenhetkiin), vahvempi minä taas muistuttaa, ettei koko elämää kannata tuhlata ikuiseen on/off -elämään.
Tällä hetkellä tuntuu täysin utopistiselta löytää sellaista miestä, joka ajattelisi muitakin kuin itseään suurimman osan ajasta. Tai jolla olisi inhimillisyys tai jonkinlainen moraali. Johon voisi luottaa.
Koska nuorempana olin typerä, ja löyhämoraalisena pikku luuskana olin varattujen miesten kanssa, on siitäkin jäänyt niin kamala morkkis, ja tieto takaraivoon, etten koskaan voi ryhtyä parisuhteeseen niiden miesten kanssa. Ne kun kuuluvat läheisesti elämääni edelleenkin, ja ovat minulle tärkeitä. Kuinka voisin koskaan luottaa sellaiseen mieheen, jolle minäkin olen ollut toinen nainen? Niin naiivi en sentään ole, että uskoisin olevani niin uskomattoman erityinen, ettei minua petettäisi. Se on myös nähty ja koettu niin monta kertaa.
Kenenkään suhteenrikkojana en ole kuitenkaan ollut, tai lähinnä en ole ollut ainoana sellaisena ainakaan.. Enköhän minäkin ole noista ajattelemattomista teoistani, joilla halusin itselleni palan välittämistä toivoen rakkautta, saanut maksaa ihan tarpeeksi rankasti. Läksyni olen oppinut.
Vilpitöntä välittämistä ja rakkautta saa ilmeisesti vain eläimiltä ja lapsilta.
Välillä tunnen itseni tosi paskaksi muijaksi. No, parempaa kohti. Ei kai tässä muukaan auta.
"Anna minun mennä, älä kutsu takaisin. Älä suostuttele intohimoisin suudelmin. Anna minun mennä, muuten koskaan lähde en, ja jos jään elän aina epäillen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti