Joka päivä eri fiilis, ihan eri.
Joka päivä eri tunne, eri mieheen. Muttei samalla tavalla.
Hiljalleen on alkanut epäilyttää ajatukset B:stä. Nyt kun ensi-ihastushuuma on taas kadonnut, en tiedä mitä on jäljellä. Ehkä pian koittavan kohtaamisen jälkeen on jotain? En halua kuitenkaan olla hänellekään mikään leikki, enkä ryhtyä itse siihen, että pomppisin sängystä sänkyyn. Haluan olla merkityksellinen, mutten sillä kuitenkaan mitään överiä "eimevoidapannajosetlupaarakastaamuaikuisesti" -settiä tarkoita. Enkä sitäkään, että hetkessä olisin jotenkin erityinen.
Tai oikeastaan kyllä, erityinen. Enemmän kuin muut.
A:n kanssa välirauha jatkuu mitä parhaiten. Lähes liian hyvin. Niin hyvin, että minua varmaan taas sattuu pian ja kovaa. Pilvilinnoista tuntuu olevan niin korkea pudotus maan pinnalle, vaikkei ne linnat kovin korkealla leijukaan. Loputtomat pettymykset pelottavat, mutta entä ne hyvät hetket? Tai entä jos nyt luovutan, niin jäänkö kaikesta parhaasta paitsi?
Ei pitäisi ajatella asioita noin, mutta silti ajattelen. Edes salaa.
Tässä hetkessä, juuri tällä minuutilla, on hyvä olla. Harvinaisen hyvä. Turhaa ajattelen B:n tapaamista etukäteen, sillä eiköhän itse tilanne kerro, mikä tekeminen tuntuu hyvältä. Vai pyöriikö mielessäni kuitenkin pelkästään A...
Kahden miehen loukku. Vapaalla naisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti